Eilinen sunnuntai oli monella tapaa hieno päivä. Kaunis auringonpaiste, lämmin, mukava keli. Itseäni vaivasi kuitenkin flunssa. Eipä silti, en minä hiihtänyt olisi itse kuitenkaan, niistä on aikaa noin 30 vuotta on olen väkisin tavallisille suksille kyennyt. Mutta halusin nähdä muksuni hiihtämässä. Edellisen päivän olin katsellut niitä leikkimässä rallireitin varrella. Siitä en tiedä, näkivätkö Kannuskosken liepeilleillä…

Milloin mielensäpahoittaja, milloin optimistis-pessimistinen jorinoiden kuuntelija. Joskus kärttyisä vammainen, säännöllisesti työnhakija ja suht pysyvästi vapaaehtoistoimija. Pohjimmiltaan tämä blogi on luotu työnhakuun ja nyt olen taas työnhakija. Työtä on ollut haussa nyt puolitoista kuukautta, mutta vielä on tullut vain ohilaskuja tai hutikuteja. Siitä nyt en niin ihmeissäni ole, että esimerkiksi KELA:n paikkaa ei ole auennut –…

Ensimmäisinä työttömysviikkoinani olen ajautunut koirakuskaajaksi. Koirakuiskaaja en ole vaikka kaksi koiraa omistankin. No, paperilla toinen on minun ja toinen vaimon mutta noin periaatteessa kuitenkin. Avoimilla työmarkkinoilla ei ole löytynyt minulle vielä toistaiseksi virkaa eikä tointa. Ei minusta ole kyllä lumenpudottajaksi eikä esimerkiksi kokiksikaan. Tyydyn ihan kotiruuan tekoon, jonka jotenkuten osaan. Varsinaista työstä ei ole tämä…

Nyt viedään oikeastaan viimeisiä. Ei hätää, kinkkua on vielä jäljellä. Riisipuuro on kyllä aika vähissä jo. Tänään luultavasti noudatetaan Mäkkärin vanhaa mainosta ja syödään kanaa. Ollaan hyppyytetty tonttujen kanssa apinoita puuhun, ajettu puhelimella paristokäyttöistä Lego-junaa (kaikkeen se tekniikka vie, ei mulla moisia leluja ollut), syöty laatikoita ja suklaata. Tänään kun muu tonttupoppoo lähti luontoretkelle koiria…

Kurkistus joulukalenteriin. 12.12. Kurkistus Kelan asiointipalveluunpalveluun, olen käynyt lokakuusta alkaen viikoittain, odottaen, tietoa, ehkä joululahjaa: 11.12. – yllätys, Kela tosiaan tiedotti. Ja nyt on kiire! Joulu koittaa kohta, ja ihmisten kuulemma pitäisi olla kiltisti ja sivistyneesti, kun tontut kurkkii. Ehkä olen itse tonttu mutta pelastaako se minua. Olen pohjimmiltani ihan kiltti, asiakaspalveluhenkinen ja sillai muutenki…

Joskus on hyvä katsoa lyhyellä jänteellä taakse päin: aikaisin tiistaiaamuna eiliseen maanantaihin. Minä olen jossain määrin mielensä pahoittaja. Meinaan, että vähintään huvin vuoksi olen äreä sille, että lähes joka halvatun päivä on kansainvälinen se-ja-se -päivä. Joista jotkin ovat vielä lisääntyviä liputuspäiviä niin että rivitaloyhtiön lipputankokin tekisi mieli käydä kaatamassa. Yhtenä itselleni huvittamista viime vuosina tuli…

Tässä sitä ollaan. Haikeana. Lähes tyytyväisenä. Lopussa. Ja toisaalta, uusvanhan äärellä, todennäköisesti alussa. Nimittäin hankevetäjänä luotsaamani Paikallista Kasvua kyliin ja yrityksiin -hanke on vähitellen päättymässä, samoin kuin siihen sidoksissa oleva nykyinen määräaikainen työsuhteeni Pohjois-Kymen Kasvussa. Siinä olikin jo muutama taikasana. Hanke. Määräaikainen. Työsuhde. Kyllä, ohjelmistoalalla vaikuttaneena yrittäjänä, insinööritaustallakin tiedän, että hanke on projekti, ja projekteilla…

Julkaisin tämän sivuston aikanaan työnhaun työkaluksi keväällä 2016. Sittemmin olen kuitenkin ollut töissä tiiviisti Pohjois-Kymen Kasvussa kesästä 2016 alkaen. Mielenkiintoinen, monisävyinen ja -vaiheinen projekti on kääntymässä vähitellen lopuilleen. Töiden mielessä tämä syksy on täyttynyt eritoten kyläsuunnitelmista lähes kahdenkymmenen kouvolalaisen kylän kanssa. Työt ovat pitäneet myös nuorisohankkeet lähellä ja yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen keskiössä. Iso kiitos niin alueen…

Nyt ei kirjoiteta töistä. Eikä työnhausta, mennään sujuvasti sivuston yleisen teeman ulkopuolelle. Se pommi ei räjähtänyt niissä, joten nyt mennään vammaisuuteen ja siitä johtuviin oheistarpeisiin. Pohjustuksena mainittakoon, että minä en ole fyysisten rajoitteideni vuoksi asepalvelusta koskaan suorittanut ja räjähdetekniikan tuntemuksenikin rajoittuu vahvasti Hollywood-elokuvien katseluun. Yhdestä asiasta olen kuitenkin melko varma: Kun pommi räjähtää käsiin, sitä…

On kesäkuinen keskiviikkoilta. Vuoden tauko, tunnukset unohduksissa, kirjoituksen palo kateissa. Olen tehnyt kaikki bloginpitäjän kliseiset virheet. Eipä silti, kuka minua kaipaisikaan? Seli seli, vali vali. Mitä väliä, kuka välittää? Minä! Vuoden 2016 huhtikuussa avasin nämä sivut. Otsikko oli Jarno töihin! Toukokuun loppuun mennessä ne saivat uuden otsikon Jarno töissä! Tämä siitä syystä, että työllistyin Pohjois-Kymen…

Terve! Eipä ole tullut tätäkään blogia ylläpidetyksi neljään-viiteen kuukauteen. No, toisaalta, täytyy muistaa, mikä oli tämän sivuston alkuperäinen tarkoitus: Kertoa itsestäni, ja työnhaustani – epäsuorasti tai suoraan työllistää itseni. Se tapahtui jo viime vuoden kesäkuussa. Työstä, ja työelämästä on hyvin paljon hankalampi kertoa kiinnostavasti vaikka työ kiinnostavaa olisikin. On salassapitovelvoitteita, keskeneräisiä asioita, jopa liikesalaisuuksia. Eikä…

Kevät on jo pikällä. Vai onko? Nyt on vasta maaliskuun alku. Joka tapauksessa, minusta tuntuu näin aurinkoisena sunnuntaina, että kevät on pitkällä. Aika kuluu – mihin? Edellinen blogiraapustukseni tällä palstalla on ollut joulukuussa kun olin lähdössä töistä joulunviettoon. Nyt seuraava tulee heti perään maaliskuussa, kun olen niin ikään ollut pidennetyllä viikonlopulla, pitäen pari päivää ylityövapaata….