Kurkistus joulukalenteriin. 12.12.
Kurkistus Kelan asiointipalveluunpalveluun, olen käynyt lokakuusta alkaen viikoittain, odottaen, tietoa, ehkä joululahjaa: 11.12. – yllätys, Kela tosiaan tiedotti. Ja nyt on kiire!

Joulu koittaa kohta, ja ihmisten kuulemma pitäisi olla kiltisti ja sivistyneesti, kun tontut kurkkii.
Ehkä olen itse tonttu mutta pelastaako se minua. Olen pohjimmiltani ihan kiltti, asiakaspalveluhenkinen ja sillai muutenki mukava. Paitsi, että – huonosti palveltuna asiakkaana osaan ja mielestäni saan kritisoida. Ihan vaan silleen hyvässä hengessä. Kyllä ei asiakkaan pitäisi tämmöiseen tilanteeseen joutua. Mutta en uskalla olla paha suustani, näin joulun alla. Omille lapsillemmekin kun laitettiin joulukalenteritehtävään, että käykää jututtamassa papan saunatonttua, tuntisko se joulutonttuja, joille viel ehtis lahjatoiveita esittää.

Niin, että – kyllä minä taaskin mieleni pahoitin – KELA. Blogini lukijat varmaan muistavat tuoreen kirjoitukseni siitä, mistä on kysymys. Vaativan kuntoutuksen kilpailutuksesta, joka on mennyt päin sitä itseään. Tuntemilleni kohtalotovereille, jotka ovat kyselleet asiaa vielä joulukuun alussa, on vastattu puhelimessa vastattu, jopa hivenen epäkunnioittavaan sävyyn, että kyllä me sitten tiedotamme, ja asiat järjestyvät.

Eli siis: vedetäänpä yhteen. Kela kilpailuttaa. Sillä on siihen oikeus ja jopa velvollisuus. Yhteiskunnan varat pitää käyttää tehokkaasti. Mutta Kelan kilpailutus pudottaa monia kokeneita ammattilaisia pois. Oho, hys hys. Vittu, menikhän tää ihan oikein. Lasten ja nuorten terapialta puuttuu toteuttajat. Perskules. Ollaa hiljaa, varmuudeksi.

No, tietovuotoja alkaa tulla. Kilpailutuksessa pudonneet huolestuvat omasta tilanteestaan, ja asiakkaistaan. Eri kokoonpanoilla kokoonnutaan. Viestiä sinkoilee. Asioista valitetaan vaikka asiat ovat kesken. Mutta KELA ei puhu, koska asiat ovat kesken. On korkea-arvoista neurologia, ja lakimiestä, järjestötahoa ja toimijaa, jotka ottavat KELA:an yhteyttä. Oho, oho… meniköhän meil joku vituiks? Ei kai, hys hys… Perskules.

Ööö… tota, ai allasterapiassa terapeutti on mukana altaassa. Ei kai. Ai no, jaa… ei meil kyl sit oo täällä allasterapian toteuttajaa. Eikä muunkaan terapian mutta hys hys. Emme voi kertoa sulle mitään, olet asiakas Leinonen, Carean neurologi tai HUS:n neurologi. Sun täytyy nyt vaan soitella, ketkä olisivat palveluntuottajia mutta se nyt ei ole vielä tässä tilanteessa (joulukuun alussa) julkista. Soita ja kysy.

Sääliksi käy niitä Kelan asiakaspalvelijoita ja etuuskäsittelijöitä. Ymmärrän turhautumisen, sillä valittajien kuuntelu on kuulemma haitaksi aivoille. Mutta paskan valitsitte, koska paska valuu aina alaspäin. Asiakaspalvelussa kuuntelette sitä asiakasta ja sen valituksia joita teidän korkeamman tason toimijat ovat toiminnallaan aiheuttaneet. Te ette voi laukoa totuuksia. Minä voin. Vaikka Kelan asiakas olenkin. Olen se asiakas. Te olette instanssinakin vain välikasi. Maksun suorittaja. Mutta hys hys, kaikkihan on hyvin. Helvetin hyvin.

Vaan kyllä ei ole, sanoisi mielensä pahoittaja. Sanon minäkin – EI OLE, ei ollenkaan. KELA ei tiedota, KELA ei toimi! Paitsi että varmasti ruohonjuuritasolla toimii, taustalla. MUTTA kun se ei riitä. Ovat lupailleet ongelmatonta kuntotuksen jatkumista, ja että kyllä KELA tiedottaa. Ottaen huomioon, että eletään joulukuun puolta väliä, ja asiakkaille saadaan tieto virallisesti siitä, että nykyinen palveluntuottajasi ei ole palveluntuottaja enää 1.1.2019 – postitetuksi 11.12. Kela pyytää kirjallista allekirjoitettua vastausta tähän 21.12. mennessä. Kohteliaasti pyytää valitsemaan tuottajan listalta, ja varmistamaan että se on paikkakunnallasi. Ainoa vaan, että paperinen kirje tulee, kelle tulee perille jos kerkeää. Ja sähköinen versio ei sitä palveluntuottajalistaa sisällä, vaikka sitä käyt urkkimassa.

No, itse jätin vastauksen sähköisessä palvelussa, olettaen että itse keräämäni tieto Kelan palveluntuottajista pitää paikkansa. Laitoin muutospyynnön palveluntuottajasta ja uuden palvelutuottajan nimen, joka hyvinkin saattaa olla asuinalueeni ainoa. Mutta kirjeessä oli ainoastaan kilpailutuksessa pudonneen, ja nyt lopettavan palveluntuottajani nimi. Joten omiin tietolähteisiin ja toivoon nojautuen mennään kun kerran vastaus pitää ensi viikon perjantaihin mennessä antaa.

Ensiksi: voihan se olla siellä paperisessa kirjeessä, joka ehkä ehtii perille. Tai voi olla olematta. Mutta mitä helvettiä te KELA olette tehneet? Asiakas saa ensimmäisen virallisen tiedon itse kaivamalla 11.12. että nykyinen loppuu 31.12. Ja olette vakuuttaneet, että homma jatkuu ongelmitta 1.1.2019. Joopa joo, joillakin ehkä.

Eli KELA käyttää kaiken ajan, olemalla hys hys. Ja kun huomaatte, että pieleen on menossa, olette avaamassa uutta kilpailutusta, joka EHKÄ ratkeaa toukokuussa. Siihen asti, oletatte ja toivotte että ahtaalle ajetut toimijat jatkavat vanhalla sopimuksella toukokuulle. Vaan kun eivät voi. Ja sekin uusinta vain lasten ja nuorten osalta – ei meidän keski-ikäisten mielensäpahoittajien. Mutta hys hys kuitenkin. Tehän täytitte lupauksen. Mutta asiakkailla ei ole aikaa, kun osalle meistä tämä tulee tyystin puskista ja sekin myöhäinen ja vähäinen tiedotuksenne on täysin epäonnistunut. Olen urkkinut tietoni itse. Mutta teidän suosituksenne siihen on ollut sama sairaaloiden neurologeille. Toimiiko kunnollinen hoitoketju näin? Ei. Tarvitseeko asiakkaan kuunnella sivistyneesti tilanteeseen turhautunutta virkailijaa, vaikka ymmärtääkin tämän olevan puun ja kuoren välissä. Ehkä vielä lokakuussa, mutta joulukuussa ei. Mutta hys hys vaan, kaikki hoituu.

Hoituu kyllä, omalla painollaan. Kaikille. Aikanaan. Mutta onko jatkumo, katkeamattomuus, hyvä hoito. Vuonna 2019 ei ainakaan kaikilla. Itse olen äänekäs ja suht kyvykäs nuuskijatonttu ja kiitän verkostojani, että olen ollut kartalla alusta pitäen. Minä saan tarvitsemani hoidon, näin oletan. Tai ainakin vittuilen näkyvästi ja kuuluvasti, ellen. Kaikkien tilanne ei ole näin valoisa.

Niin, palveluntuottajan vaihdon hakemuksessa kysyttiin mieltä tuottajan vaihdosta. Paljonkohan meille asiakkaille siinä jätettiin sanavaltaa. Valitse nyt, kun et ole tähän asti tiennyt virallisesti että voit ees valita. Valitse nyt, kun et edelleenkään tiedä mistä valita. Kiitin tuossa kohdassa nykyistä, eli lopettavaa palveluntuottajaani ja todennäköistä uutta hyvää fysioterapian palvelutuottajaa. Mutta en Kelaa. Te, instanssina olette hoitaneet prosessin päin persettä, sen kirjoitin sivistyneemmin siihen hakemukseen, jonka teille toimitin. Tunnen raivoa. Tunnen tuskaa sellaisten kohtalotovereitten osalta, jotka tiedostavat tilanteensa ehkä ensi viikolla ensimmäistä kertaa. Tunnen häpeää Kelaa kohtaan. Myötätuntoa tunnen asiakasruuhkaan jäävien uusien palvelutuottajien toimijoita kohtaan. Tunnen sitä myös Kelan virkailijoita kohtaan. Kokonaisuutena tunnen hämmentävää epätietoisuutta.

MITEN HELVETISSÄ TÄLLAISET ASIAT voidaan hoitaa asenteellisesti ja tiedotuksellisesti näin ala-arvoisesti. Meille asiakkaille ei anneta infoa, eikä aikaa reagoida. Ajan kanssa hommat kyllä sujuvat, mutta nyt ollaan tosi epävakaassa kelluvassa veneessä valtaosan kanssa. Kiitos siitä kuuluu kilpailutuksen epäonnistumisille, puutteelliselle tiedolle päätöksiä tehdessä ja umpiossa elämiselle tiedotuksen suhteen. Leviää vääriä tietoja, leviää keskeneräisiä tietoja. Joka tapauksessa toiminnan on jatkuttava, epätietoisuuden aikanakin. Kela lamaantui. Yritti ratkaista sitä vaikenemalla. Teki sopimuksia viime tingassa ja huutelee apuja nytkin paskat housuissa.

Nämäkin asiat ratkeavat, mutta Kela organisaationa ei selviä risuilla. Se tarvii metrihalolla takomista kupoliin ja seuraavan päivän munille, jos sattuu mies olemaan. Jos se on nainen, istukoon toisen päivän kusiaispesässä. Sanotaan, että vaikeneminen on kultaa. Ehkä se olisi minulle. Mutta viralliselle organisaatiolle, joka vastaa asioista, se ei voi vaieta tiedottamisessa ja asiakkaan kontakteissa. Vika ei ole alimman suorittavan tason henkilöissä. Siksi toivon heillekin meiltä asiakkailta ymmärrystä. Mutta, henkilöt rakentavat systeemin. Ja systeemi meni tässä päin persettä – se vietiin sinne tahallaan!

Minä puolestani olen kironnut ja noitunut tässä tekstissäni niin paljon, etten enää olisi oikeutettu joululahjaan. Mutta tätä kirjoittaessa sen sain. KELA vastasi laittamaani lomakkeeseen 39 minuutissa. Ja voimassa oleva kuntoutuspäätökseni siirtyy haluamalleni palveluntuottajalle. Se, että oma kuntoutukseni jatkuu, on minun tärkein joululahjani. Joten henkilökohtaisesti, kiitos KELA.

Suurimmalla osalla asiat ovat kuitenkin kesken! Siksi, koska ette ole asioita valmistelleet kunnolla, ja ajoissa, ja tiedotuksenne on ollut luokatonta, kirjaimellisesti olematonta. Teitä lähestyneitä asiantuntijoita, asiakkaita ja sidosryhmiä olette kohdelleet luokattomasti. Nyky-yhteiskunnassa tieto ja sen oikeellisuus on tärkeintä. Lupauksen lunastamiseen teillä on työntäyteinen joulukuu. Sillä 21.12. saapuvin muutoshakemuksin, 39 minuutin vasteaikakin tietää ylitöitä ja rankasti. Eli en usko kaikkien osalta mutkattomaan terapian jatkoon – vieläkään!

Eikä se sitä paitsi tee minua tyytyväiseksi toimintaanne, että henkilökohtaisesti tämä ”lahja” tuli ja omat asiani näyttäisivät olevan kunnossa. Se ei tee sen kiitollisemmaksi saati nöyremmäksi mitä olisin muutenkin.

PS. Minulla on muuten kaksi hakua auki teille töihin ja kolmannen saatan kirjoittaa. Voi olla, että olisin pätevä tai en, mutta tämä uusin työnäytteeni tuskin tekee minusta sopivaa. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, mutta en ole työnhakuhistoriassani teidän leipäänne ennenkään kiinni päässyt niin tokkopa tuo maistuu teille mulle tarjottavaksi nyttenkään. Olen kuitenkin niin kieroutunut optimisti, että haen jatkossakin. Te tarvitte ravistelua! Teette parhaanne, mutta toimintanne ei maistu homeelta. Tässä kuntoutusasioiden hoitamisessa se maistuu tarkoitushakuiselta ylimielisyydeltä. Josta kärsii niin asiakas kuin tekin. Kyllä ei ole hyvää mainosta se. Asiakas kun ei voi olla vastuussa kaikesta. Varsinkin, jos häntä pidetään tonttuna ja pakotetaan salapoliisiksi muulloinkin kuin jouluna.

Niin että vituiks men, vaikka tuurilla hyvin kävi. Kyllä ei tämmöttiin vetele ku pitkin korvia. Mutta ny on ladeltu sekin vitutus ja vittuilu ulos. Joululahja kuntoutuksen muodossa tuli. Näin suorasukaisen vittuilijan on varmaan turha toivoa toisesta paketista itelleen työpaikkaa vuoden vaihteen jälkeen. Luulen, että risuja on Leinosen paketissa vain tarjolla.