Vai että Tapsan tauti. Tähän täytyy liittyä tuohon aikaan urheiluselostaja Tapio Suomisesta lukemani artikkeli. Tähän liittyy myös kohta, jolloin päätin, että päähenkilö Kettusen isän nimi on Tapio. Toivottavasti olin kirjoittaessani sen verran hienotunteinen, etten Suomisen Tapsasta sinänsä mitään kirjoittanut (muistaakseni en). Päätin ottaa tämän huumorin kannalta, ja otin omaa isääni tähän mukaan ainakin sen verran,…

Tässä vaiheessa ”kirjani” alkaa olla kutakuinkin puolivälissä, kaiketi. Olettehan pysyneet mukana? Huomautan, että kirjoitan nämä kaikki ennakkotekstit samaan aikaan, käytännössä otsikon perusteella. Ei todellakaan ole tarkkaa muistikuvaa juuri mistään, miltä kannalta mitäkin olen käsitellyt. Jotkut luvut tekevät poikkeuksen. Tämä on yksi niistä. Minulla oli tunne, että firmani, ja sen myötä minäkin olen täysin turha. Turhuus,…

Eläkerahasto, sanoo luvun 11 tänään julkaistava otsikko. Tarkkaa käsittelytapaa ”kirjassani” en muista, että oliko tämä jokin turhien toiveiden sampo vai otinko tässä kantaa vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen, joka kohdallani myöskin konkurssin myötä tyystin epäonnistui – ja johon turhauduin muuttuvien säännösten myötä muutenkin. Mutta eipä tässä mitään tulevaisuuden eläketurvaa ole onnistunut tuotakaan kautta konkurssivelkaisena rakentelemaan. Edellisen luvun mukaisella…

Kymmenes luku, lottovoittajan kahvipaussi. Tän tiedän. Ja tästä luvusta jotain muistankin. Tässä on monta näkökulmaa. Yksi niistä on, että sitä toivoisi pikaratkaisua ongelmiinsa lottovoitoista. Noihin aikoihin vielä lottosin. Sen jälkeisinä vuosina olen vähentänyt. Ihan kokonaan en ole lopettanut. Tälle vuodelle olen laittanut 7 riviä lottoa, yhteensä… oisko ollu kolmella vai neljällä kierroksella. Vaan eipä ole…

Yhdeksänteen lukuun olin otsikoinut jotain sirpaleista… niin, se oli fiilis konkurssista, omien tavoitteiden kariutumisesta ja tulevaisuudesta, jossa sillä hetkellä kun konkurssi tuli eteen ja pitkään sen jälkeenkin, varmaa oli vain epävarmuus. Todellisuudessa, olin päättänyt, että jotain tarvitsee tehdä, mitä ikinä se onkaan, vaikka tulevaisuudesta en voi tietää. Veikkaan, että tässä luvussa olisi jo jotain menneisyyden…

Oltaisiinkohan nyt jossain ensimmäisen kolmanneksen lopussa ”kirjan tekeleestä”. Vastuunkantajan kaarimalja… Onkohan tässä jatkettu politiikan ruotimista vai sairaalaan joutumista? Sitä, kuinka hyvässä jamassa Suomessa kaikesta huolimatta olemme, mutta mihin kehitys voisi johtaa? Silti, tässä luvussa on tiettävästi paljon sitä tuskaa kuinka pieni ei aina tule kuulluksi, vaikka kuinka huutaisi. Ja toisia se ei kiinnosta. Näin muistelisin….

Tämän luvun olin otsikoinut aattoaamun hiljaisuudeksi. Idea oli kypsynyt kauan, todellinen aloittaminen kirjoittamiseen lähti liikkeelle jostain joulun ja uudenvuoden välistä. Päätin tuolloin, että kirjoitan kaikki tapahtumat yhteen vuorokauteen, ja olkoon se uuden vuoden aatto. Mutta ei tämänkään kappaleen sisällöstä etukäteen tarkkaa muistikuvaa vuosien takaa ole. Paitsi ehkä se, että hiljaisuus on hyvä paukkeen edellä. Tähän…

Kirjoitelma konkurssin kokeneelta pienyrittäjältä:Aiemmin julkaistuihin lukuihin pääset tekstin alaosasta. Kuudenteen lukuun siirryttiin, enkä yhtään tiedä mitä henkistä ravintoa olen tuolloin oikein hakenut. En itsenäni Leinosena, enkä kirjan päähenkilö Kettusena. Jännityksellä odotan lukemista itsekin. Sen tiedän (ehdin tänne kopioidessani lukea), että tässä luvussa mainittiin kahvipannu. Tuohon aikaan hajotin niitä tosielämässä niin usein, että olin pitkät tovit…

Vuoden vaihtuessa siirrytään lukuun 5, pohjustustekstin kautta. Nyt ei rehellisesti ole mitään muistikuvaa, millä valinnoin tuskaa ja häpeää käsittelin, mutta sen mitä tänne kopioidessani luin, niin aika räväkän ja konkreettisen otteen olin näköjään valinnut. Enjoy! Olikohan se tämä luku, jota lukiessaan vaimo tuolloin sanoi, että parodioin meidän parisuhdetta. Pitäsköhän siltä uskaltaa kysyä, onko se ollut…