Eilen istuin infotilaisuudessa. Kuuntelin, kummastelin. Pyysin yhden puheenvuoron, ja möläytin muutaman pyytämättömän välikommentin. En ole sivistynein sielu, mutta näen kuinka meille koitetaan faktana syöttää valetta. Kaikkihan saadaan näyttämään siltä miltä halutaan.

Ja seuraava latteus: On helpompi pyytää anteeksi, kuin saada lupa. Valehdellaan asia näyttämään joltain, tehdään kiireesti jotain, ja todetaan sitten, että ohhoh. Ei se nyt mennyt niin. Anteeksi. Mutta vanhaan ei ole paluuta. Näillä nyt mennään, sori siitä, ja pulinat pois. Aikajänne on tässä se, että alkupää tehdään kiireellä, ja loppupää on loputon.

Eikä me muuten ihan oikeesti aidota pyytää ees anteeksi. En minäkään. Kaupungin päättäjissä on minulle tuttuja ihmisiä, viranhaltijoissa lisää. Oksettaa ajatella, millaista sontaa meille syöttävät ihmiset, jotka itsekin tietävät nyt haihattelevansa – mutta joutuvat puhumaan sitä yleistä jargonia – sanomaan paljon, sanomatta mitään, ja sanomatta suoraan. Tietysti, jotkut heistä voivat valita myös hiljaa olemisen, vaikkapa vedoten siihen, ettei suoraa kysymystä esitetty. Tietyillä virkamiehillä ei ole sitä mahdollisuutta. He selittävät ympäripyöreitä, koska on pakko. Tiedän, millaista on istua sillä puolen pöytää.

Mutta minullapa ei ole virkavastuuta. Ei minulla ole poliittista valtaakaan. Olen vain inksalainen karvanaamainen isä, jonka lapsi on Tehtaanmäen koulussa. Mies, jolla on mielipiteensä, jota ei rajoita valta eikä paina vastuu, muusta kuin lapsestaan. Voin siis vapaasti ihmetellä, kyseenalaistaa – ja heittää skeptisiä haasteita. Minun ei tarvitse välittää faktan täysimääräisestä oikeellisuudesta, kuten heidän.

Luultavasti en kerää tällä myöskään kavereita päättäjissä, en virkamiehissä, ja saatanpa kummastuttaa pari anjalalaista kaverianikin mutta uskon silti pysyväni asiallisissa väleissä heihin kaikkiin.

Eilen parituntinen info: Faktat siitä, missä mennään ja mitä tehdään, miksi. Muttei milloin. Kouvola pyrkii parinkymmenen koulun malliin, koska perusopetuksen piirissä oleva oppilasmäärä putoaa hälyyttävää tahtia. Siihen on sopeutettava, ja toisaalta, sopeuduttava! Ymmärrän tämän. Yli varojen ei voi elää. Kaupunki teki järkyttävän ”tappion” viime vuonna, vaikkei yritys olekaan. Tappio syvenee. Puhumme kymmenistä miljoonista. Siihen arvaamattoman lisänsä tuo hallitsemattomasti organisoitu Kymsote, ellei kymmeniä miljoonia, niin ainakin miljoonia lisää, koko ajan ja nopeasti.

Joten: onko oikein, että säästöjä kärkihankkeiden ja hallitsemattoman suuren kuluerän sijaan ei etsitä niistä, vaan ne etsitään peruspalveluista ja tulevaisuudesta. Lastenko se hinta pitää maksaa. Vaikeudella, turvattomuudella?

Kaupungin todellinen sopeuttamistarve on lähempänä siellä luokkaa ”kymmeniä miljoonia”. Tehtaanmäen koulu on yksi monista, ja pienistä puroista ja niin edelleen. Mutta kuulimmeko me eilen yhtään konkreettista vastausta yhtään mihinkään?

Jätän vastaamatta minäkin. Totean vain, että n. 230 000 euron vuosittaiset henkilöstösäästöt ovat nekin haihattelua, vaikka laskennallisesti hetkellisesti saadaan siltä näyttämään. Kiinteistösäästöt ovat utopiaa. Tässä maassa palvotaan jotain arkkitehtiä, joka ei ole osannut suunnitella mitään käytännöllistä, hyvä jos mitään pystyssä pysyvääkään. Katsokaa vaikka hänen suunnittelemiensa asuntojen todellisia asumiskustannuksia – on se kumma, ettei mene kaupaksi.

No, voihan sen kääntää toisinkin päin. Alvarin kunnioitus ja palvottu haamu voisi, ja sen tulisi pelastaa myös tuo koulu. Minä en ymmärrä arkkitehtuurista. Hevon paskan vertaa ymmärrän myöskään taiteesta, tämä siis henkilökohtaisesti. Mutta ymmärrän käytännöllisyydestä, ymmärrän euroista. Seuraan, miten kiinteistöt täällä on liikkuneet, ja tunnen, miten kaupunki sisäisesti laskuttaa.

JOS Alvar Aallosta halutaan jotain hyötyä, älkää tuhotko ainoata hänen suunnittelemaansa koulua. Pitäkää se koulukäytössä! Alvar Aalto -säätiö siihen ei taiteilijaresidenssiä halua. Lasten kuvataidekoulu on jopa halveksuva kiertoilmaisu näennäisessä koulukäytössä pitämisessä. Pienellä googlaamisella epäilen vahvasti taiteilijaresidenssin taloudellista kannattavuutta. KUKAAN EI ostane kaupungilta tuota pystyssä ja kunnossapitovelvoitteista kiinteistöä. Ei ole ostanut helpompiakaan kiinteistöjä pois kuleksimasta, jos Rivermania ei lasketa.

Vahvan skeptinen olen siihenkin, että sinne löytyisi taiteilijataustaista maksukykyistä pitkäaikaista vuokraajaakaan. Rohkenen väittää, että kiinteistökuluista kaupunki ei vuosiin ota euronkaan säästöjä. Ottaa pelkkiä lisääntyviä kuluja. Taiteilijaresidenssi on harhaista höpinää, jolla luodaan sumuverho, jonka verukkeella voidaan tehdä näennäisen oikeutettu päätös koulutoiminnan lakkauttamisesta Tehtaanmäellä, ja myöhemmin surkutella, että ohhoh kun kävi näin. Haistakaa kukkanen, jonka lehmä eilen söi! Muuten, ”residenssi”. Miksi ne sitten majoittuisivat nuorisosäätiössä… noh, never mind tästä sivujuonteesta.

Siispä. Todelliset säästöt tulevat ainoastaan henkilöstöstä. En usko kiinteistösäästöihin, tämä tulee jäämään kaupungin harteille. Leikitäänpä hetki, että uskon tuohon diaesityksessä muistaakseni olleeseen 230 000 euroon. Tehtaanmäellä on kolme vakituista opettajan virkaa, ja jotain pientä muuta. Voin uskoa, että henkilöstösivukuluineen tuo pitää noin suunnilleen paikkansa.

Mutta se, että Tehtaanmäen lapset vietäneen Inkeroisten keskustaan, siellä nyt olemassa oleviin tiloihin ensi syksystä alkaen. Miettikää, milloin on ensi syksy. Tällä hetkellä anjalalaiset ovat vielä väistötiloissa. Sitä en epäile, etteivätkö Inkeroisten keskustan ja Tehtaanmäen oppilaat tietyin tilajärjestelyin saada rakennukseen sopimaan. Saadaan ne. On sinne -80 ja -90-luvuilla mahtunut isompikin porukka. Olin osa sitä porukkaa: Mämmälässä, Inkeroisten yhteiskoulussa ja silloisessa lukiossa. Ongelma vain on, ettemme enää elä 1980- emmekä edes 90-lukua. Tämän totesivat, tosin hieman eri näkökulmasta myös päättäjät. Niin tai näin, tilojen puolesta sinne sovitaan, kun unohdetaan hetkeksi muut näkökulmat.

Mutta ne henkilöstösäästöt. Virassa olevat opettajat siirretään muihin virkoihin, eläköityvien tilalle. Näin meille sanoi sekä Veikko Niemi, että Kim Strömmer, molemmat varmaan virkansa puolesta aidosti ajan tasalla, ja tiedän että parhaansa tekevät. Mutta laulavat nyt kuitenkin pahasti nuotin vierustaa. Se saadaan näyttämään säästöltä Tehtaanmäellä, mutta luuletteko, että ainakin ihan lähivuosiksi kasvavat ryhmät hoituvat muka Inkeroisten keskustan viidellä opettajan viralla. Äkkiseltään laskeskelin, että lähivuosiksi sinne tarvitsee seitsemän, jotta ei tulisi yhdysluokkia, jota nykyinen opetussuunnitelma ei kuulemma suosi. Siis SEITSEMÄN.

Tiiviillä matikalla se tarkoittaisi henkilöstösäästöä tällä alueella yhden opettajan viran verran ilman ensimmäistäkään eläköitymistä. Säästö siis kutistuu kolmannekseen, noin 70 000 – 80 000 euroon, tämän koulun osalta, vaikka sitä pyörittelisi miten. Ja tämä siis nyt lyhyellä aikajänteellä, mutta muistetaan nyt, että kiireellähän niitä säästöjä etsitään. Muistetaan vielä, että puhutaan miljoonista. Kymmenistä miljoonista, ei tuhansista. Ja vaikka tuolle asettaisi 14 koulun kertoimen ja siihen vielä extraa, puhutaan luvuista, jotka ovat häpeällisiä. Etenkin tarkasteltuna siitä, kuka säästää ja kuka tuhlaa. Sektori se ja tämä, mutta pohjimmiltaan KUKA ja KENELTÄ? Miksi säästämme ja mistä.

Henkilöstö- ja kiinteistökuluineen, anteeksi Veikko ja Kim jos muistan dian väärin, mutta oltiin kokonaisuudessan jossain yli 600 000 euron laskennallisissa säästöissä Tehtaanmäen osalta. Upeata ja hulppeaa, mutta kun uskon että tuo omani on lähempänä totuutta edellä kuvatuin perustein. Paperilla lakkautus näyttää siis 80-90 prosenttia paremmalta vaihtoehdolta kuin se kuntalaiselle näyttäytyy. Kerrannaisvaikutuksineen saattaa kääntyä vielä tappiollekin. Edelleen, minä en kanna tästä virkavastuuta kuten te. Enkä poliittista vastuuta, kuten vaikkapa Markku tai Harri. Mutta, luvuissa on liian paha aukko, jonka supistaminen ei perustu realismiin vaan idealistisiin haavekuviin.

Kouvola on kymmenen vuotensa aikana näyttänyt, että suuruus ja keskittäminen ei ole onni. Eikä se ole myöskään onnistunut. Maaseutukoulut on jo lakkautettu sieltä mistä se on mahdollista. Nyt ovat liipasimella taajamakoulut. Ja ymmärränhän minä sen. Esimerkiksi, tyttäreni on syntynyt vuonna 2014, ja eilisen taulukon mukaan sen vuotisia olisi tulossa Tehtaanmäelle kaksi (2)! Mutta edellisvuotisia 12, seuraavan vuotisiakin 15. Ihan kelvollisia opetusryhmiä noista vielä muodostuisi. Messukohteena oli koko Kouvola, elämisen kohteena se ei näytä olevan. 

Tiedän myös sen, että yksikään seinä ei opeta eikä kasvata. Eikä sen seinän sijainti tuo yhtään turvaa, ei euronkaan säästöä. Jätän liikenneturvallisuuden kommentoinnin sen paremmin osaaville. Itse pystyn kerralla kävelemään 500-1500 m ja urheilumaratonina 4-7 km. Mutta en voi saattaa lastani kauemmas kouluun. Ajan yksityisautoiluna ja vain henkilöautolla n. 30 000 km vuodessa. Mutta silti, on minua pätevämpiä todistamaan sen, että reitti Inkeroisten yhteiskoululle ei ole pienimmille täältä turvallinen. Ei millään! Olisiko se lähempi seinä silti turvallinen, kuitenkin?

Olen konkurssin tehnyt yrittäjä. Ja talousosaaminenkin on vain tradenomitasoa. Joten voitte kyseenalaistaa laskelmani ja tietoni, jos haluatte. Voitte kyseenalaistaa taloudenpitotaitoni, olenhan vain taloushallinnon tradenomi, siis talousnäytöiltäni aika pohjasakkaa. En kuitenkaan niin syvällä kuin kaupunki on. Osaan väitellä, osaan kaivaa verrokkidataa. Kyynärasauvoilla kävelevänä ohjelmistoinsinöörinä totean, että pyyhkikää perseenne sillä softalla, joka tuon reitin koulujen välillä turvalliseksi toteaa. Kävelkää se! Minä olen kävellyt. Meni aikaa 1:55. Sen verran ajoissa me sitten meidän pojan kanssa lähetään harrastamaan sauvakävelyliikuntaa! Ja nyt puhuu yksilö, tilannetta pitää katsoa kokonaisuutena.

Väitetään, että koko ei ratkaise. Miksi siis keskitetään, isommaksi ja isommaksi? Osaajakeskittymän vuoksi. Vähemmällä henkilöstöllä enemmän, moniammatillisesti. Okei, okei. Ostan tämän. Mutta tämähän maksaa. Syö sen äsken lasketun teoreettisen säästön. Mutta jos se keskittäminen on niin saatanan kivaa, ja hyvää, niin ruvetaan sitten harrastamaan sitä.

Vittuunnuksissani, keittiön ikkunasta tuota ylpeydellä katsomaani tehdasta tuijottaessani, meinasin ehdottaa, että viedään kaikki saman tien sinne pikku-Kouvolaan, jossa vielä toistaiseksi vähemmistö meistä kouvolalaisista asuu. Katsos, kun täällä on totuttu vuorotyöhön, niin voidaanhan ne lapsesta asti opettaa vaikka yöyhdestä aamukahdeksaan opiskelemaan, ja sitten voivat päivän kulkea isän ja äidin kanssa heidän töissään, työaikajoustot kun ovat niin helvetin hyvät, niillä kellä on.

Jos nyt kuitenkin pakitetaan radikaaliin realismiin. Ihmisiä ja osaajia keskittyy. Niin keskitytään, hetkeksi asiaan. Anjalaan on tulossa elementtirakentéinen koulu, joka on muunnelva ja muutettava, eli siirrettävä. Muutetaan se jo ennen ensimmäistä sijouttumistaan Inkeroisiin! Juu juu. Kato teitit anjalalaiset on jo nyt väkipakolla roudattu tänne ”vieraalle” maalle Inksaan, ni osaattehan te kulkea. Ja kun me inksalaisetg kuitenki ollaa isompi keskittymä. Ai nii, perkele. Mäkin oon Anjalassa syntyny ja melkei koko suku asuu siel. Mut hemmetti, kyl mie oon teist niin vieraantunu, ku oon kummiski lähes koko iän tääl Inksas ollu. Ei saakeli miä teijän kaa voi olla.

Entinen Mämmälä, mun ala-asteeni, on ainakin näennäisest kunnossa. Yhteiskoulu tarvii remontin 10-15 vuoden sisään. Silloisen Inkeroisten lukion, mikä lie nykyään on, kunnosta en tiedä. Jyrätkää kumminki se Mämmälä täytemaaksi. Lopettakaa Anjalan duunaaminen, kun purkujäte on siivottu. Remointakaa ja laajentakaa yhteiskoulu. Tuokaa laajennusosaksi se elementtirakennus Mämmälän paikalle tai vaikka ”lukion” takaiselle kentälle. Avot, meillä on tehty uusi koulu, ja eteläisen alueen oikean kokoinen tila- ja osaamiskeskittymä onkin valmis, luultavasti suuruusluokaltaan samoin kustannuksin! 

Se ei muuten tee mainittua reittiä Tehtaanmäeltä Inkeroisiin turvalliseksi, mutta luo päättäjien haluamaa keskittymistä ja säästöä. Se luo jokusen vihaisen anjalalaisen. Se ei lyhennä poikani koulumatkaa yhtään. Mutta se tekee minusta huomattavasti tyytyväisemmän kouvolalaisen veronmaksajan. Joo joo, työttömänä olen aika huono veronmaksaja, mutta meistä kuntalaisista kuitenkin kannattaisi huolehtia. Joillakin on mahdollisuus valita. Toiset voivat tehdä valintoja, jotka muutamalla sähköisellä dokumentilla pienentää kouvolalaista verotuottoa enemmän kuin yhdelläkään koulun lakkautuksella saadaan aikaan.

Entä sitten tämä Tehtaanmäen kiinteistö. Lakatkaa vetämästä kaneja hatusta, ja luomasta näennäispositiivisuutta. Lähitulevaisuudessa se on joka tapauksessa kaupungin riippakivi. Sirkustempuilla säästöjä ei ole tullut ennenkään, tuloja niillä tekee ainoastaan Finlandia ja muutama yksittäinen taikuri. Kaupungilla ei sentään sellaista virkaa taida olla? Jos on, niin voisin tulla joutilaana pellenä aisapariksi.

Erityisen tuen oppilaat tarvitsevat keskittymän, ja osaajia ympärilleen. Tekijöitä. Aivoja, ajatuksia, käsipareja. Leikitään taas hetki taiteella. Uskon, että jotain ajoittaista ja väliaikaista taidetta taloon, siis Tehtaanmäelle voidaan saada. Samoilla yhteistyökumppaneilla, jolla nyt haihatellaan jotain pysyvää ja suurta. Tiedetään taiteen ja luovien alojen mahdollisuuksista mielenterveyden puolella. Voisiko se Tehtaanmäki sitten olla se fyysinen tila, johon se erityisen tuen keskittymä eteläisessä Kouvolassa luodaan? Monia on haasteita, joitakin esteitä. Mahdollisuuksia on enemmän – jos ne halutaan nähdä!

Eilisestä jäi vaikutelma, että lakkautukselle on luotu poliittinen ja hallinnollinen mahdollisuus. Päätös olisi muodollisuus. Hätiköity, mutta sehän kiistetään. Virkamies laulaa, mitä viran puolesta täytyy, menee nuotilta tai ei. Poliitikoilta odotan päätöksiä. Sellaisia, jossa katsotaan faktat, tutkitaan esitetyn luvun taustat. Meillä kaupunginjohtaja viittaa, että poliitikot ei usko virkamiesten lukuja. En usko tutkimatta minäkään.

Minusta kuntalaisena näyttää siltä, että virkamiehet ovat vaihtoehdottomia, näyttävät joitain lukuja, joita muka pitäisi uskoa. Saavat säästöt näyttämään isoilta ja investoinnit pieniltä. Matkat lyhyiltä ja turvallisilta, muutokset huolettomilta ja hyödyt suurennelluilta. Ihan vaan siksi, että tulosta täytyy tehdä nopeasti. Ei ole helppo rasti teilläkään. Kuntalaisena toivon, että vielä kerran – uskallettaisiin olla hätiköimättä. Uskallettaisiin kyseenalaistaa. Pelkällä Tehtaanmäellä emme tee mitään, nykyisten lukujen valossa. Mutta nykyisten perusteiden valossa, sen toiminta on valheellista lakkauttaa.

Kuten sanottu, minähän olen vain työtön keittiöfilosofi. Mutta, mä tarjosin teille nyt vaihtoehdon. Se on vapaasti kopioitavissa. Saa myös vapaasti loukkaantua, pahastua, pilkata, kyseenalaistaa, räyhätä, jumpata… ja mielellään jatkoideioda. Kiitosta saati palkkaa en pyydä. Tunnen teitä. Toivottavasti teillä jollain on munaa. Soutaminen ja huopaaminen on perseestä, mutta joskus voisi olla tarjolla vaihtoehtoja. Joita ei tarvitsisi pyytää viidessä, ehkei kymmenessäkään vuodessa, anteeksi.

Mainittakoon tässä vielä: Aikataulu on meillä suuri, suuri huolen aihe. Mihin helvettiin meillä on kiire? Tekemään se päätös, josta joudutaan toteamaan, ohhoh. Anteeksi. Eiku.

Kirjoittaja jo kouvolalainen vanhempi, jolle Kouvola on muutakin kun Manski. Entinen Anjalankoski on muutakin kuin sen entinen kaupungintalo. Ja Kouvolan Inkeroinen on taajama, jossa elän, sovussa anjalalaisten kanssa. Inkeroinen on muutakin, kuin sen keskusta. Ja kirjoittaja on mies, joka on luonteeltaan vittumainen pohdiskelija, jolla vuonna 2019 on aivan liikaa aikaa.

{Painan nyt julkaisunappulaa ja odottelen yhteydenottoja, masokisti kuin olen enkä voi yhteen kirjoitukseen avata kaikkia eilisiä näkökulmia}