Nyt viedään oikeastaan viimeisiä. Ei hätää, kinkkua on vielä jäljellä. Riisipuuro on kyllä aika vähissä jo. Tänään luultavasti noudatetaan Mäkkärin vanhaa mainosta ja syödään kanaa. Ollaan hyppyytetty tonttujen kanssa apinoita puuhun, ajettu puhelimella paristokäyttöistä Lego-junaa (kaikkeen se tekniikka vie, ei mulla moisia leluja ollut), syöty laatikoita ja suklaata.

Tänään kun muu tonttupoppoo lähti luontoretkelle koiria ulkoiluttamaan, minä koitin näyttää ja kuulostaa viisaalta. Joo, haasteellinen homma, allekirjoittaneen tapauksessa. Nauhoitin vastauksia työhaastattelukysymyksiin. Nimittäin ennen joulua sain haastattelukutsun Kelan työtehtävään. Hassulta kuulostaa sekin, mutta ei ole Joulupukin hommia se. Nauhoitin vastaukset ja lähetin menemään. Katsotaan, pääsenkö tammikuussa jatkohaastatteluihin vai en. Jos pääsen,  ja peräti sinne työllistyn niin työstä ei ole sen enempää kertominen kuin nykyisestäkään. Julkista ja virallista, mutta virallisesti salassapidettävää. Se on siis yksi ovi, koipi Kelan kynnyksellä. Tietämättä vielä rauottuuko ovi sen enempää.

Nykyiset työt Pohjois-Kymen Kasvun palveluksessa päättyvät vuoden vaihteeseen: paperit oikeisiin kansioihin, tarpeettomat tiedostot ja tiedot asianmukaisesti pois, ja loput talteen – työpiste siistiksi! Siinä on yhden projektin ja projektipäällikkyyden loppupiste 31.12.2018. Ihan yksyhteen samanlaista työtä tuskin on jatkossa tarjolla mutta uskoisin, että Kouvola ja Kymenlaakson seutu tarjoavat joko täysin erilaisia tai osiltaan samanlaisia vaihtoehtoja. Nykyinen on todella vähissä, ja tulevasta ei ole vielä tätä kirjoittaessa mitään varmaa tietoa. Kelan ovi ei ole vielä auki, ja muillekin oville käyn kolkuttelemassa, kunnes jonkun oven takaa löytyy minulle työ. Nykyistäkään Pohjois-Kymen Kasvun ja Kymenlaakson Kylien ovea en sulje viimeistä kertaa, en henkisesti enkä fyysisesti. Erona vuodenvaihteen jälkeen tulee olemaan vain sellaiset seikat, että oveen tulee kolkuttaa. Avainta, jolla ovi avautuu ei enää ole. Projektia, josta palkka maksetaan, ei enää ole. Siitä huolimatta, aion olla tekemisissä molempiin yhdistyksiin ja avata tuonkin oven useaan kertaan.

Sen sijaan, palkkatyö tai joistakin tuloista koostettava toimeentulo täytyy jatkossa kolkutella muilta ovilta, ja löytää niiden takaa, jos nyt ei kiltti niin asianmukainen työnantaja, jolta Leinonen ansionsa tienaa. Ehkäpä sinne saa uuden avaimen, ettei nyt ainakaan tonttuna ikkunoista tarvitse kurkistella. Se kun ei näin joulun kulkiessa ohitse taida olla sosiaalisesti kovin hyväksyttävää. Kurkkivana Tonttuna siis tuskin menen, ja Joulupukistakaan en käy, vaikka keppiä kolistelenkin ja partakin kasvaa.

Silloin kun loin tämän sivuston, ensisijaisesti työnhakuni työkaluksi liki kolme vuotta sitten, kerroin myös työnhauistani Kelaan. Kaksi ja puoli vuotta tämä sivusto on toiminut ihan muullaisena kuin työnhakusivustona – sen verran työntäyteinen projekti on ollut Kasvulla vedettävänä eikä kesken projektien muutenkaan haeta muille töihin. Nyt on kuitenkin aika päivittää muun muassa Leinosen ikä 36 ikävuodesta 39 vuoteen ja jossain vaiheessa päivittää myös cv:hen uusin työkokemus ja muuta karttunutta osaamista ja profiloitua jälleen työnhakijana. Toivottavasti vain hetken.

Kelan ovi on raollaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Eikä siltikään vielä riittävästi. Muita ovia on kolkuteltu hakemuksin ja kysymyksin, vastaukset jäänevät ensi vuoteen. Onpa töitä tarjottukin, ja istutaan alas, joskos minusta olisi auttamaan asiassa. Mielenkiinnolla odotellen syön joulukinkkuni loppuun, ja aktiivisesti selvittelen, missä ja miten vuonna 2019 ansaitsen seuraavan vuoden jouluherkkuni ja sitä ennen makselen muuta elämistäni ja olemistani. Työstä saatavalla korvauksella, toivon ja oletan. Millaisista hommista ja missä, on vielä tässä vaiheessa avoimena. Toivottavasti pitkään ei tarvitse kolkutella tietämättömänä ainakaan.

Kiitokset kaikille vuodesta 2018 jo tässä vaiheessa kun muutama päivä on jäljellä. Uusissa, vanhoissa ja uusvanhoissa kuvioissa tapaamme aivan varmasti. Hyvää loppujoulua Leinosen tontuilta. Ei hölkyn kölkyn… mutta no niin, kolkun kolkun!