Sanovat että koulutusta pitää olla. Osaamista pitää olla. Kokemusta pitää olla. Työkokemusta pitää olla. No mutta, nämähän pyörähtävät soljuvasti yhteen.

Olen kokenut, yhtä ja toista. Vähän ehkä kolmattakin. Urheilutermein olen jo ikämiessarjassa mutta veteraaniksi en vielä jouda.

Aika freelancerina ja kouluttamattomana opintojen ohessa (1998-2004):

Ohjelmistotekniikan insinöörin opintojen ohella hankin kokemusta alalta tekemällä pienille yhdistyksille ja järjestöille kotisivuja. Ensimmäiset sellaiset syntyivät vuonna 1998. Sillä tiellä olen edelleen, tosin yritystoiminnan loputtua olen hetkittäin (melkein) pitänyt taukoa. Mutta ei, ei näistä kotisivuista ihan tyystin eroon pääse, näköjään. Eikä niistä nyt ihan täysin tarvi päästäkään. Harrasteeksihan tämä on palautunut.

Rahaa tienasin kirjoittamalla tietotekniikka- ja peliarvosteluartikkeleita eri julkaisuihin. Omiin ja ulkopuolisiin, Pelinettiin ja Peliplaneettaan. Lisärahaa irtosi 2000-luvun taitteen muoti-ilmiöstä, nettiportaalista. Hui kauhea, mikä sana nykyään. Mutta siellä kuitenkin, asiakaspalvelua ja teknistä tukea.

Insinööriopintojeni loppupuolella hyppäsin Myllykosken Pallon kelkkaan, tekemään siellä erinäisiä juttuja. Paitsi tekniset asiat, urheiluseuratoiminta, myynti ja markkinointi tulivat omalta osaltaan tutuiksi siellä. Sitä kautta sai aikanaan alkunsa myös yritystoiminta keinona työllistää itsensä. Ja sieltä lähti myös järjestötoiminta. Kiitos tässä kohtaa kaikille sen aikakauden myötä tutuksi tulleille henkilöille – vaikka ihminen itse tekee ja on, niin teillä on ollut suuri vaikutus siihen, mitä ja miten olen tehnyt jatkossa. Ison osan onnistuneesti, jossakin mokaten.

Opinnäytetyönäni tein Stora Enson tietohallintoon tietokanta- ja intranet-pohjaisen vierailunseuranta- ja hallintajärjestelmän, jonka voi sanoa pitkälti poikineen yrittäjäaikaiset tekemiseni yhdessä MyPa-taustojen ja siihen liittyvien järjestelmäkehitysten kanssa.

Yrittäjänä (2004-2013):

Tämä jos mikä se onkin erinäisten kokemusten aikaa. Oppia, itseluottamusta, epäonnistumisia, kolhuja, nousuja, laskuja ja suuria onnistumisia. Valitettavasti myös maksamattomia laskuja.

Insinööripohjalta perustin yrityksen, työllistin itseni. Haalin töitä. Tein töitä. Tein hyviä töitä. Parhaimmillaan loistavia, ja pahimmillaankin – no, sanotaan, että suoriuduin. Joitakin tilanteita vajaasta kymmenestä vuodesta vaihtaisin pois ja jälkiviisaana tekisin tiettyjä asioita toisin tai vähintään toisessa järjestyksessä. Jotain tekemätöntä tekisin loppuun, jotain hinkkaisin vieläkin. Mutta kuten sain oppia, täydellinen on valmiin ja toimivan pahin vihollinen. Sitä oppia sovellan nykyään kaikessa, mutta en vieläkään unohda yksityiskohtia.

Mutta yhtään ihmistä, yhteistyökumppania tai asiakasta en iässäni vaihtaisi pois. Kaikki ne kokemukset oli hyviä – nekin, jota siinä hetkessä ei uskottu puolin eikä toisin hyväksi. Tehtiin yhdessä asiakashallintajärjestelmiä, työ- ja koneajanseurantaa, tilausjärjestelmiä, verkkokauppoja, materiaalipankkeja – niin ja edelleen ihan niitä nettisivuja. Tehtiin myös mainosmateriaalia, some-kampanjointia, vaalityötä. Tehtiin muuten aika uskomattomiakin juttuja tyhjästä polkaisten, vai mitä Nina, Arto, Ripa, Tume – vain nyt muutamia mainitakseni.

Asiakkaat oli pieniä ja isoja, oli kulttuuria ja kovaa bisnestä. Asiakasta oli kuitenkin aina ilo palvella ja luoda ratkaisuja heidän tarpeisiinsa. Raha liikkui sen verran, että itsensä elätti ja työtä olisi lisääkin ollut, yhä edelleen. Ihan rehellisesti, tässä vaiheessa pelkäsin kahta tai kolmea asiaa: teen liian halvalla, liikaa tai jos yritän nykyisellään jatkaa, laatu kärsii.

Jotta näin ei kävisi, eikä ainakaan vielä tuolloin käynyt palkkasin Pekan, yrityksessäni sittemmin neljä vuotta loppuun asti työskennelleen työntekijän. Hyvä tekijä olikin! Olisi varmaan edelleen, jos olisi tarjota hänelle työtä ja palkkaa. Vaan ei ole. Kaikesta yrityksestä huolimatta, yritykseni Lemonics Ky ei pysynyt muutoksessa mukana eikä tehdyt työt olleet enää kannattavia. Hain firman konkurssiin ennen kuin kukaan muu taho sen tekisi.

Ei käynyt niin kuin vitsissä. Konkurssi tuli ja velat jäi, omaisuutta ei ole. Kokemus sekin, kasvattava ja koetteleva.  Firman viimeiset kaksi vuotta olivat taloudellisesti ja muutenkin, nykytermein haastavat – eli siis oman elämisen kannalta mahdottomat.

Harmi vain, että ex-yrittäjyys, epäonnistunut yrittäjyys ei taida olla työmarkkinoilla Suomessa kovin suurta valttia. Silti, kieltäydyn uskomasta sitä, etteikö tästä kokemuksesta olisi iso hyöty minulle. Uskon myös, että siitä on tulevalle työnantajalleni, kunhan sellaisen löydän. (Nyt kesäkuusta 2016 asti pääsen sitä todentamaan, työnantaja löysi minut – ja se projekti kesti vuoden 2018 loppuun saakka suunnitellusti)

Opiskelijana ja harjoittelijana (2013-2015):

Firman loppumisen myötä nyt jo perheellistyneen miehen tuli etsiä suunta työelämälleen. Kymmenisen vuotta vanhalla tutkinnolla ja juuri kaatuneella yritystoiminnalla ei suuresti röyhistellä. Siispä koulun penkille. Ja sarkastiseen luonteenpiirteeseen sopivasti, mikä se olisikaan sopivampaa kuin konkurssipohjalta taloushallinto-opintoihin.

Ne sujuivatkin mallikkaasti, samoin harjoittelupaikan löytyminen, opiskelujen ohessa työskentely ja uuden opinnäytetyön tekeminen. Kiitos Kouvolan kaupungille: on oppia kirjaamisista, vähän kirjanpidostakin. On laskutuksesta ja laskutusprosessin kehittämisestä, työajanseurannasta ja palkanlaskennasta. Taloutta ja henkilöstöhallintoa siis, juuri sitä mitä haluaisin tehdä. Ja vieläpä niihin ohjelmistoihin yhdistettynä.

Valmistuin, vaan en työllistynyt kuin pätkittäin. Kunnes tuli toukokuun loppu 2016.

Työnetsijänä ja työntekijänä (2016)

Työnetsintä päättyi 72 kirjoitetun työhakemuksen, n. 50 muun työhöntarjoitumisen jälkeen tiemme kohtasivat työnantajamme kanssa. Tällä hetkellä saan olla työntekijä. Työni teen päälläni, en jaloillani, ja käsilläkin lähinnä sormillani. Sopivimmat työkalut käteeni ovat läppärin näppäimistö, tarvittavat ohjelmistot ja puhelin.

Projektipäällikkönä (2016-2018)

Pohjois-Kymen Kasvu ry:n strategisen kärkihankkeen Paikallista kasvua kyliin ja yrityksiin projektipäällikkönä. Tässä karttui kokemusta yritystukien neuvonnasta, asiakasneuvonnasta, hankkeiden maksatuksesta, tilaisuuksien ja tapahtumien organisoinnista, kokouksista, ja resursoinnista sekä lukuisa määrä erilaisia kontakteja yhdistyksiin, epävirallisiin yhteisöihin, alueen pienyrityksiin ja hallinnollisiin toimijoihin.

Uudelleen työnhakijana (2019)

Mahtaisinkohan olla juuri teidän organisaation uusi Jarno? Kehittämässä, kyseenalaistamassa, kokeilemassa? Suunnittelemassa, subventoimassa, saattamassa maaliin? Vaiko resursoimassa, räknäämässä ja ruokkimassa: systeemeitä kuntoon, prosesseja uusiksi tai ihan vaikkapa sujuvoittamassa laskutusta?

Datainsinöörinä (01/2020 -)

Nykyisin työskentelen datainsinöörinä.