Tässäpä se, mitä ihminen osaa? Missä se on hyvä? Missä se on paras?

Rehellisesti, paras minä en ole muussa kuin olemaan minä, hyvä minä olen monessakin.

Osaan olla isä, mieluiten iskä! Osaan olla aviomies. Näistä ei ole todistusta, mutta työhön haluttaessa voin ottaa lapsilta ja vaimolta lausunnon.

Osaan kävellä kyynärsauvoilla – ilman niitä en. Kuvittelen, että tässä lajissa teen ennen pitkää jotakin hullua tempausta tekemisenpuutteessani. Se kuuluu luonteeseen.

Osaan laittaa ruokaa – mutta sillä elää vain konkreettisesti – ei taloudellisesti eikä työnä.

Osaan kirjoittaa. Sanotaan nyt, tilanteen mukaan.

Osaan puhua: suomea äidinkielenäni, englantia sujuvasti, ruotsia jotenkin sekä alkeet venäjästä ja saksasta – toki myös kirjallisesti.

Kirjaa en osaa kirjoittaa, vaikka sellaisenkin suunnitelman raapustin konkurssia ja elämänmuutosta käsitellessäni. Tuli siitä melkoinen.

Auto – joo, on mulla, nykyisin sininen Seat, yksityishenkilöleasinginä. Ajan ja ajan mielelläni. Osaamisesta ja taidoista mulla on sen verran suuri vaatimustaso, että ajan, vaikken osaakaan.

Harrastan lasten touhujen mahdollistamisen lisäksi yhdistystoimintaa Kymenlaakson Kylät ry:ssä. Kouvolan vammaisjärjestöjen yhdistys KVY:n puitteissa toimin kokemustoimijana. Muita kiinnostuksen kohteita ovat muun muassa jalkapallo, autourheilu, ruuanlaitto ja keppikävely.