Kesä meni. Syksy tulossa. Lapset lähtivät kouluun. Minun pitäisi olla töissä, mutta sairauslomalla olen. Tässä kirjoittelen blogitekstiä, osin kokeillakseni, miten olo ja vointi kestää koneella olemista. Eilen tein samanmoista, ja voin todeta olleeni illalla ihan puhki. Silti minusta tuntuu, että kyllä tämä tästä. Helpommin kuin viime vuonna. Kokemus on hyvästä, sanovat. Monessa onkin, jossain asioissa…
Vammaista on – ja minua jännittää
Onhan ollut kevät. Ei siinä, hyvä kevät. Mutta samalla outo. Tämmönen periaatejääräpää on muutosten kourissa. Olen aiemminkin kirjoitellut ja kertoillut, miten olen elänyt ja mistä omasta mielestäni esimerkiksi oma identiteettini muodostuu. Nyt olen joutunut – jossain mielessä ehkä päässytkin – tutustumaan itseeni uudelleen ja syvällisemmin. Kuulostaa varmaan deep fake shit -kamalta, että tälläinen äijä mitään…
Ollako vammainen vai eikö olla?
Kas siinä mulla pulma. Elämä muuttuu Eskoseni, vuodet vierivät… ja litania muita latteuksia, joita sanonnoiksi kutsutaan. Miten pelata peliä – ”Olen tilanteeseen sopivasti vammainen?” Olen paljon. Olen 44-vuotias. Olen vammainen. Olen liikuntarajoitteinen. CP-vammainen. Minulla on diplegia spastica. Olikohan se G80, vai mikä lie lääkäreiden koodistossa, mene ja tiedä. Kaikkea muuta, paitsi 44-vuotias olen ollut koko…
Verosetä lomailee
On kulunut liki vuosi, kun olen blogia viimeeksi kirjoittanut, joten sanan virallisessa merkityksessä tätä ei kai voisi enää blogiksi kutsua. Sen sijaan, siinä noin vuodessa on tapahtunut paljon muuta ja jopa virallista. Mietin jopa, että poistaisin tämän koko sivuston. Se mietintä oli lyhyt. Vaikkei minulla nyt olekaan tarvetta etsiä työtä tai kirjoittaa autenttisesta omakohtaisesta työnhausta,…
Lyhyt otanta: tuleva työ löytyi
Artikkelikuva: Photo by Salina Hainzl from FreeImages Tällä kertaa taisi käydä niin, että työnhakukirjoittelut jäivät verrattain vähiin ja lyhyelle. Uusi työnantaja on lähihistoriaan nähden hivenen yllättävä, mutta sellainen, jota olen vuosien saatossa pitänyt erittäin mahdollisena. Tänään toimitin sinne pankkitili- ja verokorttitietoni, joten työn alkamista ensi kuussa voidaan jo pitää suhteellisen hyvällä pohjalla olevana. Nyt ei…
Ovia raolleen, mutta odotellessa olisi aikaa tehdä…
Toukokuu kääntyy vähitellen lopuilleen. Samalla täyttyy ensimmäinen kuukausi tällä erää työttömänä työnhakijana. Muutama ovi on ollut jo raollaan, mutta kaikki prosessit eivät avaa sitä ovea ihan selälleen asti. Jokin rekrytointi on pysäytetty kokonaan, ja johonkin toiseen etsittiin kokeneempaa kuin mitä minä pystyin edustamaan. Palkkatyön osalta ensimmäiset verkot vesillä eivät siis ole tuottaneet tulosta vaan mahdollisuudet…
Helppo liikkua, esteetön olla?
Kenellä on, kenellä ei. Minä suhtaudun lähtökohtaisesti skeptisesti kaikenlaisiin erikoisiin teemapäiviin, niitä kun tuntuu riittävän likimain jokaiseen kalenterin aukkoon. Heti tästä tuskailusta päästyäni muistan, että mitä luultavimmin jokaisella teemapäivällä on monellekin ihmiselle merkitystä. Tänään on kansainvälinen esteettömyys- ja saavutettavuuspäivä, osana Helppo liikkua -viikkoa! En minä varsinaisesti muistanut, että sellaista vietetään, mutta kun somekanavissani sohvalla lojuessani…
Vappufiiliksiä mallia 2021
Jaahas, sitä ollaan taas uusvanhan äärellä. Katsomassa ja etsimässä uusia töitä. Tällä kertaa on rennompi fiilis kuin koskaan ennen. Vuoden ja neljän kuukauden mittainen pestini Kookax Oy:n palveluksessa toki tuli valitettavasti päätökseensä, mutta kuitenkin. Työ oli hyvää, ja niin oli hyvä työnantajakin. Vaan koska työt itsessään ovat projektiluonteisia, on projektilla luonnollista, että sillä on alku…
Ihmisen siedettävissä
Ihmisen siedettävissä -kirjoituksen kaikki 24 lukua on nyt julkaistu blogissa. Päähenkilö Kettunen sai tunnustuksensa tehdyksi, konkurssinsa kutakuinkin läpikäydyksi ja päätyi monessakin mielessä uuden alun äärelle. Kiitos, että olette olleet niitä tekstejä lukemassa ja toivottavasti olette viihtyneet niiden parissa. Toistaiseksi ”kirjallinen tuotanto” on niin ohut ja kapea, että nyt blogin päivittäiset julkaisut täällä FB-sivuston puolella päättyvät….
Ihmisen siedettävissä: Osa 3, luku 24
Tähän taitaa päättyä tämä ”kirja”, vuorokausihan mahtuu 24 tuntiin. Uskokaa tai älkää, pääsin niihin kauan luvattuihin tunnustuksiin lopulta, ja olen päässyt niihin tosielämässänikin. Ei tuossa hullussa tekstissä varmaan edelleenkään ole päätä eikä häntää, eikä se jokaiselle lukijalle avaudu. Sen kirjoittaminen oli minulle kuitenkin tie henkisen suon yli, nykyiseen elämääni. Jossa 10-vuotinen yrittäjähistoria näyttäytyy kuin näyttäytyykin…
Ihmisen siedettävissä: Osa 3, luku 23
Joskus, loppua kohden, todellisuus iskee kasvoille. Niin se taitaa tehdä fiktiivisessa itseironisessa kirjoituksessakin. En kyllä suoralta kädeltä muista, millainen todellisuus tässä on kuviteltu mutta henkistä ristiinnaulitsemista pelkäsin itse tuolloin ja siitä laitoin Kettusenkin kärsimään. Artikkelikuva: Photo by m s from FreeImages 23 Todellisuus Petteri Kettunen kaateli kasvisuuteboolit, vodkaa kolalla jokaisen lasiin. Sakari Mäkelä ei saanut…
Ihmisen siedettävissä: Osa 3, luku 22
Kertakäyttöistä. Mikälie, en tiedä. Kun seitsemään vuoteen ei lue tekstiään, ei vaan muista. Monikin asia elämässä. Vaikka pitäisi olla monikäyttöistä. Niin syvällisiä tuskin olen tätä kirjoittaessani pohtinut. Ainoa, mitä keksin muistellessani, on se, että joskus kahvikupit ovat vääränmoisia… Kahvi on kahvi, pahvimukistakin! Ja haakukastakin kävivät nämä muoviset vielä tämän kirjoituksen aikaan. Artikkelikuva: Photo by Alicia…
JARNO LEINONEN 