Artikkelikuva: Photo by Salina Hainzl from FreeImages

Tällä kertaa taisi käydä niin, että työnhakukirjoittelut jäivät verrattain vähiin ja lyhyelle. Uusi työnantaja on lähihistoriaan nähden hivenen yllättävä, mutta sellainen, jota olen vuosien saatossa pitänyt erittäin mahdollisena. Tänään toimitin sinne pankkitili- ja verokorttitietoni, joten työn alkamista ensi kuussa voidaan jo pitää suhteellisen hyvällä pohjalla olevana. Nyt ei kannata hakemusten ja haastattelujen määrää tilastoida.

Vielä toistaiseksi en suorasanaisesti totea, mihin töihin olen menossa, ennen kuin ne ensi kuussa aloitan. Järkevää mahdollisuutta jatkaa datainsinöörinä ei avautunut nopealla aikataululla muutamasta hyvästä keskustelusta huolimatta, niin edetään sitten uuteen suuntaan.

Likimain jokainen minut tunteva tietää, etten kuitenkaan hetken mielijohteesta tee juuri mitään, saati hyppää minne sattuu. Tälläkin suunnalla siis lienee tarkoituksensa. Yhden työuran tavoitteen tuleva työpaikkani kuitenkin täyttää, joten siltä osin sattumalta avautunutta mahdollisuutta voidaan pitää suunnitelmallisena. Sanoin sen haastattelussakin erääksi motivoivaksi syyksi hakea työtä.

Niin, että mikä työ? Kuten sanoin, en kerro vielä. Suuntaviivan ja suunnitelmallisuuden kuitenkin paljastan. Tradenomiopintojeni aikana eräällä kurssilla vieruskaveri ilmoitti, että hän haluaa tiettyyn paikkaan ehdottomasti töihin. Hämmästelin intoa varsin kovin epäilyksin, ja sanoin hänelle, että toistaiseksi suuntaan muualle, mutta vuosien saatossa tapaamme varmasti – tulen sinne aikanani. Ei hajuakaan, missä hän on nyt töissä, mutta jos on siellä, minne mennä lupasi, tulemme tapaamaan! Lupaamani aika on näköjään nyt.

Eli – olen omassa työhistoriassani tehnyt palkattuja töitä seuraavasti: omassa yksityisessä yrityksessä, freelancerina, yhdistyksessä, kaupungin palveluksessa, pienen yksityisen yrityksen palveluksessa ja suuryrityksessä. Kategorisesti yksi taho on toistaiseksi onnistunut minua väistämään. Valtio. Olen senkin tehtäviin ollut aikojen saatossa haastattelukierroksilla asti, päätymättä tai pääsemättä niihin.

Kunhan tästä kesä vietetään alta pois, täyttyy senkin kategorian tyhjiö cv:stäni ellei Supo minua liian epäilyttäväksi totea. Sivustoni maininnat töistä päivitän vasta asioiden varmistuttua täysin.

Mitä työntekoon tulee, siirryn terassille seuraamaan työntekoa: Vaimo pilkkoo mansikoita pakastettavaksi. Aion mennä syömään kuormasta, ei ne kuitenkaan kaikki mahdu pakkaseen. Hyvää kesän jatkoa!