Jaa-a. Kuten totesin pohjustuksessa, luen nämä vasta teille julkaistuani, samaa tahtia. Ja tekstin kirjoittamisesta on se seitsemän vuotta. Mutta näköjään viski on mukana tarinan kuljetuksessa myös luvussa 4. Onkohan Kettusella ongelma viskin kanssa? Artikkelikuva: Photo by peterfeije from FreeImages Glen Oli kulunut tovi jos toinenkin, hörppy jos kolmas. Lasillinen tai kaksi, miksei enemmänkin. Ei Kettunen…

Tämä luku oli näköjään otsikoitu Jack. Luultavasti puhumme viskistä. Niin kirjan päähenkilö Kettunen kuin tosielämän kirjoittaja Leinonenkin tykkää kyllä viskistä. Monesta muustakin, kuin luvussa mainituista englantilaisista herrasmiehistä. Muistini mukaan se oli jo tässä luvussa. Se fraasi on lainattu myös tosielämän tapahtumasta. Artikkelikuva: Photo by Omid Armin Jack  Kettunen tuhahti. Television chat-ohjelma sen kuin jatkui, ja…

Tänään jatketaan kirjan luvulla 2. Tätä tänne tuupatessa en ole lukenut sitä vielä uudelleen läpi. Veikkaisin, että tässä kirjoittelin sitä, kuinka herkästi lapset meitä tulkitsevat, ja mitä kaikkea heidän ei todellakaan tarvitsisi joutua tulkitsemaan. Katsotaan mitä olen mieltä, kun olen lukenut. Artikkelikuva: Photo by michael lorenzo from FreeImages Tunteiden tulkit – Ikkä. Ikkä… Ikkä ukkuu!…

Tästä alkaa varsinainen kirja, josta ei siis kirjaa tullut. Eikä minusta kirjailijaa. Pohjustus tähän jatkotarinaan löytyy edellisestä blogitekstistä. Tätä kirjoittaessani olin jo puhunut muutamalle lähipiirissäni niin paljon konkurssista, että puhuminen ei oikein yksistään ollut enää vaihtoehto. Vaikka ystäväni sanoin, ongelmista pitää puhua, koska ongelmat eivät kestä päivänvaloa. Mutta pyörin niin samaa kehää, etten osannut mitään…