Terse!

Heti kättelyssä mainittakoon, etten ole virologi, en urologi enkä meedio. Valitettavasti en ole myöskään kovasta yrityksestä huolimatta  edelleenkään joka alan asiantuntija, vaikka niin haluaisin olla.

Olen ”vain” yhteiskunnasta kiinnostunut uutisia seuraava isä. Nykyisin nimimerkillä huolestunut isä. Nykyään ei voi mennä ”Esson baariin” eikä mihinkään muuhunkaan baariin jakamaan mielipiteitään vaikkapa huru-ukkojen kesken. Nykyään on pentele vieköön kirjoitettava blogia ja pahoitettava mieltä tai mieliä siellä.

Korona (covid-19) tuntui yllättävän kaikki. Kaikilla on myös siitä mielipide. Mikä on liikaa, mitä on liian vähän ja joka toinen asia on päinvastoin kuin jokainen, vai miten se nyt sitten tilanteen katsojan mukaan tilastollisesti mahtaa mennäkään. Joka tapauksessa, pohjimmiltaan kukaan missään ei tunnu tietävän mitään – ja toisaalta kaikki tietävät kaiken. Pohjimmiltaan, parhaatkin asiantuntijat voivat esittää – tässäkin vaiheessa – vain valistuneita arvauksia.

Besser wisser leiman odotellessa, esitänpä minäkin omani. Ja kompetenssi tosiaan tulee ainoastaan uutisia seuraavan isän roolista. Ja vaikken urologi olekaan, jotenkin sellainen urean makuinen kitkerä olotila tästä, mihin meidät isät ja äidit ollaan pakottamassa, vaivaa mieltäni. Enkä minä sillä, kusinen paikka se on päättäjilläkin viime viikot olleet. Olet sitten minkä instanssin päättäjä hyvänsä. Mutta tuntuu tuokin neste valuvan sujuvasti alajuoksuun, kun kukaan ei siitä välistä vastuuta ota.

Vastuu jätetään lasten kouluun menosta meille vanhemmille. Koska poliittinen johto sanoo sen olevan turvallista. Koska lääkäri tai joku jossain sanoo, että lapsi ei tartuta. Lapset kuitenkin tartuttavat muuta influenssaa. Lapsiin tarttuu influenssa. Tuntuu epäuskottavalta, ettei korona? Vai olenko minä vain pöljä? Ja jos olenkin, silti vältetään kokoontumisia. Myös lasten ja nuorten. Kavereita ei saisi nähdä, mutta kouluun on kuitenkin kiva ja turvallinen mennä, koska kotona voi olla vaikeaa, tai jollakulla epäilemättä on. Tuota, sallikaa minun nyt taas epäillä.

Minun pitäisi isänä laittaa lapseni kouluun, koska sen väitetään olevan turvallista. Tavata kymmeniä ihmisiä. Mutta minä en saa tavata kymmeniä ihmisiä. Eikä lapseni saa tavata isovanhempia. Koska se ei ole turvallista. En myöskään voi mennä saati viedä lastani kahvilaan, koska se ei ole turvallista. Siellähän voisi olla monia setiä, tätejä ja muita lapsia ja pirukseen pöpöjä… ai niin, jos se olisi auki. Insinööriaivoille tästä puuttuu logiikka ja sen myötä perusteet.

Mutta perhana, koulu. Se, sehän se on turvallinen paikka. Koska jostainhan sitä yhteiskuntaa on avattava. Mutta älkää nyt vaan menkö porukalla saati ohjatusti palloa potkimaan hyvin organisoidun koulupäivän jälkeen, koska kyllä se korona voi tarttua. Mutta koulusta se ei suinkaan tartu, koska siellä järjestetään väljät tilat, siellä on hyvin motivoitunut ja ohjeistettu henkilökunta katsomassa, että… Ei se logiikka taida pelata tälläkään kentällä?

Ai niin. Sallikaa mun nauraa. Tollasia energisiä muksuja kun on sellainen parinkymmenen ”lauma” tiloissa, jossa porrastaminen ei kuitenkaan onnistu, ja meinataan saada käsienpesu organisoidummaksi kuin armeijan rivit. Tuota, ihan kaikkeen en pätevän opettajakunnankaan usko venyvän. Välillä on kotona vaikeata saada kahta yhtä aikaa pihalta sisään saapuvaa lasta pesemään kätensä kun toinen säntää jo johonkin.

Ja ihan virallisen uutisoinnin pohjaltakin. Pedagogisesti näillä jäljelle jäävillä päivillä ainakaan ryhmäopetuksena ei ole hevonkukkua merkitystä kenellekään! Voitaisiiko tämä tunnustaa rehellisesti? Todennäköisesti ei. Koska lapsellahan on oikeus ja velvollisuus käydä koulua. Muutamalla ministerin sanalla tehtiin lähiopetuksessa käynti pakko (eikä saivarrella siitä, että sitä se oppivelvollisuusikäiselle olisi normioloissakin), koska samalla kiellettiin suorasanaisesti rinnakkainen etäopetus, vaikka siihen olisi eväät. Vastuu valuu, päätösvalta saati edes päätösmahdollisuus meni jo.

Realistisen valmisteluvaiheen (kaikki ottaa aikansa), on ainakin meidän perheen etäopiskelu kotona sujunut mallikkaasti. Lisäksi, Kouvolassa, ainakin meidän perhettä koskeva etäopetus myös koulusta käsin ja opettajan osalta on sujunut viime viikot upeasti. Kun se saatiin jalkeille, onkin aika palata kouluun, ”koska se on turvallista ja lapsen oikeus” ja koska opettajan on hyvä tavata jokainen oppilaansa yksilöllisesti vielä ennen kesälomia. Siihenhän ei Teamsin yksilöpuhelu käy?  Ai niin, ja onhan sinne hyvä päästä kouluruokailemaan.

HAISTAKAA NYT jälleen kerran se kukkanen, jonka lehmä eilen söi! Jos teillä on huoli jonkun ruokailusta, niin mitenkäs kouluruokailutatte kesälomalla?  Joka muuten alkaa pari viikkoa koulujen avaamisesta. Mahtaa olla ravitsevaa tuo kahden viikon kouluruoka, että sillä elää turvallisesti elokuulle? Koska kesä, niin eihän kukaan jaksa murehtia. Jos teillä on huoli joidenkin lasten oppimisesta, opetus- ja tukihenkilöstö on näistä oppilaista ollut tietoinen muutenkin. Jos teillä on huoli perheistä, on hyvinvointivaltiomme järjestelmissä muitakin instansseja kuin koulu! Kanavat on olemassa, konstit on olemassa.

Mutta ei, te löydätte hymyillen selityksen, että kyllä nyt kaikki pitää koota yhteen noin yhdentoista arkipäivän vuoksi, koska se on lapsen etu. VITUT ON! Piiloudutte asiantuntijuuden taa. Alempi porras piiloutuu ylemmän taa, koska näin ohjeistettiin. Ketju jatkuu, kunnes vastaan tulee se lapsi, ja hänen vanhempansa. Kusi on valunut riittävän alas, ja hölskyvä neste nostaa vitutuskäyrää vanhemman päässä – tai no, ainakin minun, jos muut ovat lempeämpiä.

Päätösvastuu on isänä jätetty minulle. Mutta valtaa ei, käytännössä. Minun on laitettava lapseni kouluun, vaikken haluaisi. Koska ellen laita, teen lain ja hallituksen lijauksen mukaan väärin. Enkä aio opettajalta tai rehtorilta vapaita kinuta. Mutta laittamalla lapseni kouluun, tunnen tekeväni itselleni, perheelleni ja lapselleni vielä enemmän väärin. Eli, poissulkevaa oikeata valintaa ei ole olemassa.  Insinöörille vastenmielinen tilanne.

Otamme tarpeettoman riskin, siksi, että meidät pehmennetyin sanamuodoin siihen pakotetaan! En tahdo. Se on väärin. Kapinoisin vahvemmin, jos se olisi mahdollista. Meidän perheessämme oli aiheetonta lastensuojelusanomista vuosi sitten. En aio käydä sitä uudelleen läpi, ja todistaa pätevyyttämme ja oikeuksiamme vanhempina, kieltämällä lastamme menemästä kouluun.

Olen kuitenkin taipuvainen jonkin asteiseen auktroriteettiuskovaisuuteen. Silti, tässä teen väärin, teen niin tai näin. En ole mitenkään tyytyväisin mielin lastani kouluun laittamassa. Tässä tullaan tekemään vähintään yksilötasolla tarpeettomia uhrauksia, kantamaan riskejä, joista pitää olla valmis kantamaan henkilökohtaisesti vastuu, vailla laillista mahdollisuutta sanoa: ”Ei käy!”. Tehdäkseen moraalisesti oikein, pitäisi kikkailla, junailla, säätää. Vähän ehkä huijatakin. Ja mahtuuko se moraalisuus enää tuohon? Jos teen isänä, ihmisenä oikein – teen lain ja velvoitteen mukaan väärin. Arvatkaa miltä minusta tuntuu? Taustalla on syitä, jota en vielä näin keväällä voi julkisessa blogikirjoituksessa paljastaa, mutta minua hivenen pelottaa. En ole riskiryhmää, eikä perheeni ole riskiryhmää. Nykyisen väitteen ja tiedon valossa. Tieto lisää tuskaa, ja tässä epätietoisuudessakin, tieto lisääntyy vähitellen.

Ymmärrän kyllä, että kyseinen ”VIIIIIIIIIII-rus”, on ollut meille entuudestaan tuntematon. Auktoriteettiuskovaisuudestani huolimatta olen taipuvainen uskomaan, että asiantuntijuutta istuu muuallakin kuin Suomen Eduskunnassa tai hallituksessa, THL:ssä tai STM:ssä. Samaan hengenvetoon sanon, että ei ole oikeutettua valittaa kaikesta. Korona-aikana on tehty myös onnistuneita päätöksiä, laillisesti ja mahdollisimman nopeasti.

Mutta, kysynkin: MIKSI – olen pitänyt itseni ja perheeni vailla kontakteja viikkotolkulla? Miksi olen tilannut ruokani kotiin, niin kaupasta kuin ravintolasta? Miksi en ole tavannut sukulaisiani tai kavereitani? Miksei lapseni ole tavannut heitä? Miksei voida kokoontua harrastuksiin, jos kouluihin voidaan?

Miksi siis hyväksi havaitut asiat nyt vesitetään lisäämällä kontakteja räjähdysmäisesti hetken? Kyllä. Se lapsi voi sen koronan kotiin kuljettaa. Miksi se olisi fysiologisesti erilainen kuljetusalusta kuin aikuinen? Kyllä, me aikuiset voimme sen saada. Voin – tietämättäni – viedä sen viheliäisen viruksen fysioterapeutilleni ja hän ties minne. Viime viikkojen sählinkien kautta en usko Suomen kykyyn testata ja eristää riittävän nopeasti ja kattavasti. Koska tuleehan meillä kesäkin, kassellaan sitten syksymmällä.

Tilanteet muuttuu, totta kai. Enkä ole heitä, jotka eivät olisi mihinkään tyytyväisiä. Mutta nyt otetaan tarpeettomia riskejä, joihin etenkin lapsiperheet on pakotettu koekaniineiksi. Vastentahtoisesti ja epäsuorasti, mutta kuitenkin. Nykyään kun mitään todellista syytä ei sanota suoraan, koska se ei ole korrektia.

Tuosta auktoriteettiuskovaisuudesta: Vielä minun elinaikanakin tässä maassa oli eräs auktoriteetti, joka lukemani mukaan on todennut: ”Saatanan tunarit!” Toivottavasti tätä ei tarvitse syksyyn mennessä teistä todeta! Olin teihin kohtuullisen tyytyväinen viime keskiviikkoiltaan asti. Isänä, ja uutisten ja tilastojen tulkitsijana, pelkään olevani yksi saatanan tunari, kun lasken linjaustenne vuoksi lapseni reilun viikon kuluttua kouluun.

Kukaan ei tiedä, miten meidän käy. Joten olettakaamme, että meidän käy hyvin.

Toivon, etten kuukauden tai kuuden päästä sano: Saatanan tunarit, mitäs minä sanoin. Jos olitte minua viisaampia, olen siitä syksyllä kiitollinen kansalainen.

Jos ette, ihmettelen, miksi talouselämä meni pakkosulkuun. Ihmettelen, miksi teimme kuten teimme, ja rupesimme soutamisen sijasta huopaamaan. Ihmettelen, miksi meille uutisoitiin keskenräisiä totuuksia. Kerrottakoon nyt, että Uudenmaan sulun purkaminen ei varmastikaan vielä näy tässä vaiheessa. Se näkyy kuun loppupuolella. Kerrottakoon, että verrokki-Norjan tai Tanskan ”normaali” koulunkäynti ei ole ”normaalia”, ja sekään ei näy vielä tilastoissa.

Katsellaan kesäkuun alkuun ja kesän yli – saatanan tunarit vai maan viisaimmat asiantuntijat.

Lopetan tämän presidenttien vapaamuotoisen lainaamisen, ja siirryn poliittista askelmaa alemmas. Minä juon nyt kahvia, ja toivon parasta, vaikka olenkin saatanan tunari. Koska muuta en yksittäisenä kansalaisena voi kuin toivoa, että teidän meille valitsema tie on se oikea. Tai, tehän vain linjaatte.  Ulos ja ylös täältä on tultava, oli linjauksenne mikä tahansa. Ihmettelen vain, että miksei enää soudeta yhteen suuntaan.

Hymyä huuleen ja menoksi koronakesää kohti.