Aamulla kuuntelin radiosta Froikkareita. Kertosäkeen kohdalla tein päätöksen: ”Hitto joo, mä en pelle oo, jos mies en olla saa.” Laulun kirjoittaja on ehkä tarkoittanut biisin johonkin muuhun tunnetilaan enkä koe olevani särkynytsydäminen. Pelkästään koen olevani hämilläni, perin kummastunut. Ja odotellut jo pitkään! Siksi, koen, että minua työnhakijana kohdellaan pellenä. Siviilissä ja lapsilleni voin olla pelle….

Istun psykologin vastaanotolla. En makaa sohvalla, kuten elokuvissa. Istun vaaleanpunaisella tuolilla, vaimoni istuu viereisellä vastaavalla. Sohva, sellainen minulle liian upottavan näköinen, harmaa, jää tällä kertaa psykologin käyttöön. ”No, mitä kuuluu?”, avataan keskustelu. Tekisi mieleni sanoa: ”Kukkuluuruu, ilmoja on pidellyt…”. Tyydyn siistimään ajatuksen muotoon, että ”…onhan tuo syksykin jo tullut.” Tiedän, ettei psykologi ihan sitä tarkoittanut….