Leinonen jatkaa sitten ensi viikolla Helsinkiin ”tutustumista”. Nyt ei enää hirveästi keskeisempään osoitteeseen maamme pääkaupunkia pääse, ei ainakaan kovin monella sadalla metrillä. Näin ”maalaiskaupungin pojan” mielestä törmätään tuttuun ongelmaan: Hesasta pitäisi löytää parkkitilaa, ja hivenen suurennellen se maksaa lähimmässä parkkihallissa sen verran, että ennen työpaikan saantia pitäisi olla varaa ostaa tontti Helsingistä. Okei, okei… paikka…

Nyt kun istahdin keittiön pöydän ääreen kirjoittamaan tätä työnhakublogiani, päällimmäinen fiilikseni on kutakuinkin ”huh huh”. Ehkä monestakin syystä. Olo on urheilutermein kaikkensa antanut, ja katotaan mihin se riittää. Tyhjä mutta tyytyväinen. Toki jälkikäteen löytäisin sen 10 seikkaa mitä parantaa, itsekriittinen kun olen. Mutta näillä mennään, ja toivotaan parasta. Kävin tänään työhaastattelussa Helsingissä, muotoillaan se nyt…