Tässä sitä ollaan. Haikeana. Lähes tyytyväisenä. Lopussa. Ja toisaalta, uusvanhan äärellä, todennäköisesti alussa. Nimittäin hankevetäjänä luotsaamani Paikallista Kasvua kyliin ja yrityksiin -hanke on vähitellen päättymässä, samoin kuin siihen sidoksissa oleva nykyinen määräaikainen työsuhteeni Pohjois-Kymen Kasvussa.

Siinä olikin jo muutama taikasana. Hanke. Määräaikainen. Työsuhde. Kyllä, ohjelmistoalalla vaikuttaneena yrittäjänä, insinööritaustallakin tiedän, että hanke on projekti, ja projekteilla on oletettu alku- ja loppupiste. Sen mukaisesti olen asennoitunut valtaosin tähänkin projektiin, projektilla kuten määräaikaisella työsuhteellakin on loppunsa. Tästä projektista vaan puuttuu ohjelmistopuolen korjauskierrokset tai jostakin valtakunnallisista hankkeista tutut loputtomuudet. Loppu on loppu. Projektin tavoitteet on saavutettu, ainakin pääosin. Projektin rahat on käytetty ja saavutettavissa olevat tulokset käytetyin toimenpitein tehty. Hanke on siis kääntynyt maalisuoralleen, ja tehdyn 2,5 vuoden viralliseen raportointiin, josta joulukuun jäljellä olevat työpäiväni pääosin oletettavasti täyttyvät. Työpöytäni tuntien siinäkin tosin on siivottavaa. Vaan, loppu on väistämätön, hankkeissa ja määräaikaisuuksissa.

Haikeaksi se vetää, kuten minkä tahansa päättyminen, johon on täysillä panostanut. Alussa se oli kieltämättä paljon uuden opettelua, ja kieltämättä uutta on saanut oppia matkan varrella koko ajan. Sitäkään en pidä lainkaan huonona: paikallisen kehittämisyhdistyksen kehittämishankkeessa on kehittynyt myös projektipäällikkö. Pirullista se olisikin, jos vajaa nelikymppisenä ei enää pystyisi itse kehittymään. Paljon hyvää ja tuloksellista saatiin hankkeella aikaan, osa asioista jäi hautumaan ja kehittymään. Voin sanoa, että 2016 töihin tulleena hankenoviisina olin ehkä hivenen naiivi. Kuvittelin tietyistä osakokonaisuuksista hankkeessa, että näinhän nämä hoidetaan. Heh heh. Realismi tuli siinäkin kasvoille, kuten tulee, missä tahansa muussakin. Eivät lähteneet kaikki ideat kehittymään alkuperäistä reittiä tai suunnitelmaa pitkin. Aiheuttivat pysähtymisellään hetkellisen tukkoisuuden ja hämmennyksen myös hankevetäjään. Mutta monta asiaa saavutettiin, ja kaikkia hankesuunnitelman mukaisia juttuja puskettiin eteenpäin, maaliin ja toteutumattomiakin vähintään alulle, josta voi ammentaa jatkossa.

Siispä – voin olla lähes tyytyväinen. Lähes. Omissa henkilökohtaisissa tavoitteissani oli sellaisia tuloksia, joita en saavuttanut. Olin sitten naiivi tai en, oletin pitkin hanketta, että yrityspuolelle saan enemmän konkretiaa aikaiseksi. Enpä saanut. Kun katson saavutettuja tuloksia, tehtyjä toimenpiteitä ja mietin projektin varrella kohdattuja eri toimijoita ja sen myötä vedän yhteen sitä, mitä hankkeella ja yhteistyön voimalla on saatu aikaan – päädyn väistämättä joka kulmalta siihen tulokseen, että terveeseen määrään tyytyväisyyttä on perusteensa. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta jälkiviisaana ottaisin tiettyihin yksityiskohtiin erilaisen lähestymistavan ja tekisin joitain asioita eri järjestyksessä vielä parempien tulosten saavuttamiseksi.

Noh, nyt on edessä tämän hankkeen loppupaketointi omalta osalta, haikein mutta voittopuolisesti hyvin fiiliksin. Asiat kehittyvät. Ihmiset kehittyvät. Mutta nyt on ehkä edessä paluu tämän sivuston juurille. Sen uusvanhan äärelle. Uuden työsuhteen aktiiviseen etsintään. Verkot ovat vesillä, mutta toistaiseksi kalaonni on ollut yhtä hyvä, kuin marketin kalatiskin ollessa suljettuna. Tilanteeni on kuitenkin aivan toinen kuin 2016 alkuvuonna, jolloin profiloiduin tarkoituksella ammattimaiseksi työnhakijaksi. Ne kuuluisat verkostot on päivitetty ajan tasalle ja tehty töitä – monessa ollaan mukana tämän palkkatyön päättyessäkin. Jotenkin en usko viettäväni vuotta 2019 työttömänä kuitenkaan – vaan mistäpä sitä tietää.

Varsinaisesti kiitosten aika on vasta noin kuukauden päästä mutta fiilis on myös kiitollinen. Kiitollinen teille kaikille ketä varten, kenen kanssa ja keiden ansiosta tämän työn olen saanut tehdä ja toteuttaa. Kiitos!