Julkaisin tämän sivuston aikanaan työnhaun työkaluksi keväällä 2016. Sittemmin olen kuitenkin ollut töissä tiiviisti Pohjois-Kymen Kasvussa kesästä 2016 alkaen. Mielenkiintoinen, monisävyinen ja -vaiheinen projekti on kääntymässä vähitellen lopuilleen. Töiden mielessä tämä syksy on täyttynyt eritoten kyläsuunnitelmista lähes kahdenkymmenen kouvolalaisen kylän kanssa. Työt ovat pitäneet myös nuorisohankkeet lähellä ja yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen keskiössä. Iso kiitos niin alueen nuorille, kyläyhteisöille kuin monille muillekin yhteistyökumppaneille aktiivisesta ja työntäyteisestä syksystä.

Tälläkään kertaa en kuitenkaan kirjoita edelleenkään sen enempää työstä tai työnhausta. Kahden elämäni peruspilarin, perheen ja työn, ohessa olen nimittäin tänä syksynä vihdoin yrityksen konkurssin jälkeen löytänyt aikaa ja tarmokkuutta keskittyneeseen vapaaehtoistoimintaan. Totta kai, yritystoiminnan velkoja on jäljellä vieläkin merkittävät määrät näin yksityishenkilön talouteen, ja siksi väitän edelleen, että raha ratkaisee elämässä monta asiaa. Siltikin, on kiva panostaa muuhunkin.

Mutkat suoriksi: suoritin syksyn aikana Kouvolan vammaisjärjestöjen yhdistyksen kokemustoimijakoulutuksen. Sain pätevyystodistuksen. Hyppäsin vauhdilla, vapaaehtoisesti toimintaan. Eli siis mihin? Nyt ei ole kysymys ammatillisesta osaamisesta, ei palkatusta toiminnasta – vaan vapaaehtoisesta, omaan kokemukseen pohjautuvasta tiedon jakamisesta. Kelle milloinkin, mutta tietona oma elämä, oma henkilökohtainen kokemus omasta vammasta. Tarkoituksena kertoa eri toimijoille, erilaisille henkilöille, hienosti sanottuna eri sidosryhmille omasta vammastaan, sen kanssa elämisestä ja toisaalta sen vaikutuksesta elämään. Vaikka nyt sitten työelämäänkin mutta ehkä enemmän elämään yleensä, siitä, mitä se vaatii elää tämän kanssa. Olenko omalta osaltani asennekasvattaja? Ehkä.

Vaan eilen olin kirja. Kyllä, minä niin sivistynyt ja oppinut, että päädyin jo fyysiseksi, eläväksi kirjaksi. Ei vainen. Idea on se, että meidät kokemustoimijat voi tässä elävän kirjaston muodossa lainata 15-20 minuutiksi kertomaan omasta vammasta tai sairaudesta. Eilen me ”kirjat” olimme lainattavissa Kouvolan aikuisväestön lautakunnalle. Ja he lainasivat – lukivat meistä kokemustietoa Kouvolan esteettömyydestä, esimerkiksi uimahalleissa, kaupungin muissa yleisissä tiloissa tai ylipäätään liikkumisessa kaupungilla, oli kirjalla nyt sitten esimerkiksi näkövamma tai kuten minulla, liikuntarajoitteisuus.

Eilinen oli ensimmäinen ”keikkani” kirjana saati kokemustoimijana ylipäätään. Oli muuten positiivinen kokemus. Asioihin vaikutetaan osallistumalla. Monipuolisesti. Tämä oli minulle uusi aluevaltaus ja vaikka olen sekä työ- että perheorientoitunut ihmisotus enkä usko että tästä on minulle kumpaakaan niin yhden tärkeän paikan tämä ottaa – muodon tehdä yhteistä hyvää ja vaikuttaa asioihin.

En tosin tiennyt jokin aika takaperin, että noin nelikymppisestä karvanaamasta olisi kirjaksi. Mutta saavutushan se on sekin. Ensin todetaan päteväksi, ja sitten lainataan kirjana. Mihin tässä vielä pääseekään, pohjimmiltaan kertoilemalla omasta itsestään. Mene ja tiedä, mutta kaikkeen menen. Tiedä en.