Kesäkuu alkaa olla puolessa välissä. On aika rikkoa hiljaiselo täällä blogissa syistä, että työnhaku on nyt vaihtunut työntekoon ja lupasin pienen tauon jälkeen julkaista tekstiä työelämästä! Takana on kaksi viikkoa töissä uuden työnantajani palveluksessa. Titteli on hieno – olen projektipäällikkö. Alaisia minulla on tasan kaksi: läppäri ja puhelin. Jälkimmäinen niistä ilmoittautui töihin tosin pari päivää myöhässä mutta molemmat niistä ovat sittemmin tehneet työnsä moitteettomasti.

Mutta mitä minä sitten alaisteni avustuksella teen? Ensimmäisinä päivinä se ei täysin hahmottunut itsellenikään mutta nyttemmin olen jo tehtäväni alustavasti sisäistänyt. On selvää, että päivästä toiseen on paljon oppimista ja uuden omaksumista. Samoin on selvää, että tekemistä ja haasteita tekemisissä Pohjois-Kymen Kasvu ry:n strategisen kärkihankkeen vetämisessä riittää niin, että tylsistymistä ei pääse tapahtumaan.

Asiantuntemus ja kokemus karttuvat vähitellen työn myötä mutta onneksi tiettyä osaamista ja kontaktipintaa muun muassa pienyrittäjyyteen on olemassa jo valmiiksi. Luonne, asenne ja historia sekä tietty ennakkoluulottomuus ja uudelle alueelle pomppaaminen auttavat minua hankkeeni, Paikallista kasvua kyliin ja yrityksiin, eteenpäin viemisessä. Niiden tueksi kuuntelen kyllä mieluusti jokaista kyläläistä ja yrittäjää, kerään näkemystä ja kokemusta, jotta saan täällä konkreettista tulosta aikaiseksi. Ottakaa siis rohkeasti tuoreeseen projektipäällikköön, työhön liittyvät yhteystiedot löytyvät Pohjois-Kymen Kasvun nettisivuilta.

Vaan, miten otsikko liittyy aiheeseen? Aivan. Kuten kunnon otsikon kuuluukin, erittäin konkreettiseti. Kun nämä sivut alunperin julkaisin etsiessäni töitä, kerroin tekeväni työni mieluusti läppärillä ja puhelimella, kenties manuaalitulostinta eli kuulakärkikynää ja paperivihkoa hyödyntäen. Tämän työnantajani oli sisäistänyt hienosti. Mutta muusta en ole aivan varma. Olen nimittäin etukäteen ilmoittanut, että käteeni ei kannata antaa esimerkiksi sahaa. Työnantajani on kuitenkin rohkea, vaikka jo toisena päivänä esimieheni totesikin, ”…että mene pois vain”. Niin tai näin, olen saapunut töihin kolmantena, ja kymmenkuntana muunakin päivänä. Ja aion saapua jatkossakin, haarukasta, saksista ja puukosta huolimatta.

Se haarukka. Kävelin tuossa haarukan kanssa pomoni ohitse: Älä huolestu, vaikka haarukan kanssa heilunkin, kysyn vain että teenkö tämän homman näin vai näin. Seuraavana päivänä tein niinkin konkreettista leikkuutyötä, että tarvitsin saksia. Niitä pois viedessäni kävelin jälleen pomon ohi, ja ilmoitin, että työkalut terävöityvät. Lopulta, menneenä viikonloppuna yhdistyksemme järjesti linnunpönttötalkoot – ja kädessäni oli jo puukko, ja olipa vasarakin. Useampaan sahaankin olisi ollut mahdollisuus koskea mutta jätinpä niiden käyttämisen väliin. Tästäkin syystä sekä minä että esimieheni olemme edelleen hyvissä väleissä ja ehjinä.

Osa töistä menee siis varsin konkreettisen tekemisen tasolle, ja hyvä niin. Kahden viikon työskentelyn jäljiltä olisi edessä myös esittäytyminen yhdistyksemme hallitukselle, toivottavasti ilman minkäänsortin teräasetta. Sillä, kuten todettua: Kasvulla töissä, luomassa Paikallista kasvua kyliin ja yrityksiin – vasta alussa, mutta toiveikkaana, että työt jatkuvat tuloksekkaasti ja tehokkaasti.