Tänään kilahti sähköpostiin jälleen yksi ilmoitus, jossa kiitettiin mielenkiinnosta. Kerrottiin myös, että valinta ei tällä kertaa kohdistunut minuun. Itse sanoisin, ettei tälläkään kertaa. Kyseessä tosiaan oli Kela, ja sinne hain jo seitsemättä kertaa – kohdentaen ja täydentäen  hakemukseni kulloiseenkin tehtävään.

Ei siis tullut Jarnosta sitä Kelan tätiä tälläkään kertaa. Se fakta ei jaksa itsessään yllättää. Se on sentään positiivista, että tuo automaattiviesti ei valittele sitä, ettei valinta kohdistu minuun.

Sen sijaan surkuhupaisaa on tekstinpätkä, joka kannustaa minua hakemaan Kelaan jatkossakin. Eiköhän sitä nyt hölmömpi jo uskoisi olevansa Kela-kelvoton seitsemännellä kertaa. Ei nimittäin auta henkilökohtaiset yhteydenotot, kohdennetut hakemukset ja ainakin ilmoitusten mukaiset pätevyydet hommaan. Ei edes niin pitkälle, että homman tekemisestä voisi keskustella. Ei niin pitkälle, että kävisin siellä haastattelussa.

Ja silti, minä pöljä aion hakea jatkossakin omasta mielestäni itselleni sopivia Kelan paikkoja vähintään 100 kilometrin päästä kotoani – suositteli työvoimatoimisto sitä tai ei. Tätä nimenomaista paikkaa se suositteli hakemaan – tosin sen jälkeen kun olin sitä jo hakenut. Eivät ne pysy minun tahdissani, olenhan ammattihakija.

Ennen kuin seuraavan kerran haen Kelan työpaikkaa, minua kiinnostaisi monikin asia kyseisessä organisaatiossa. Jos tätä joku Kela-ihminen lukee, saa olla J. Leinoseen yhteydessä:

– Mikähän se mahtaa olla se pätevyys- ja sopivuuskriteeri Kelan etuuskäsittelijäksi tai asiakaspalvelijaksi?
– Mahtaa olla Kela aika suotuisa ja suosittu paikka, kun ei natsaa, ei sitten millään?
– Mahdankohan olla Kela-kelvoton kriittisyyteni vuoksi?
– Vai kenties siksi, että ”nautin” erästä Kelan tukea? Olenko jäävi työskentelemään?

No, ainakin olen sarkastinen, ja se on vaikea laji se. Hain minä tässä yhtenä päivänä yhteisöveroasioiden verosihteeriksikin, ja kirjoitin hakemukseen olevani sisälukutaitoinen. Tämä oli suoranaista vittuilua verottajalle, joka vaatii edelleen minulta elinkeinotoiminnan veroilmoitusta.

Kelaan sen sijaan en ole vittuillut, enkä nykyään edes vittuuntunut. Omalta kohdaltani se hoitaa asiansa mallikkaasti. Se ei ainakaan pääsyäni Kelaan haastatteluun asti ole estänyt. Enkä vilpittömästi suostu uskomaan että mikään edellä mainituista epäilyksistäkään. Sinne vaan on ollut minua sopivampia, ja itsensä paremmin esitelleitä hakijoita!

Vaan, jos olen edes ollut lähellä noin paperilla, niin kutsukaa nyt joskus haastatteluun. Se voisi kannustaa tehokkaammin hakemaan teiltä töitä. Yksi todella vahva epäilys minulla kuitenkin on: Kelan hakemuskaavakkeessa on aina se lokero, johon pitäisi laittaa sellaisen henkilön nimi Kelasta, joka minua voi suositella.

Ei sellaista ole! Tokkopa sellaista tuleekaan. Siksi väitän, että Kelaan mennään suhteilla, miksi hitossa kysymystä muuten esitettäisiin. Ne, kellä on nimi antaa, ovat jo seuraavalla portaalla meihin muihin nähden – hakemuksetkaan eivät lähde samalta viivalta.

Se on suhteetonta – ja työnsaanti suhteellista, tulkitkaa sanat, kuten kielemme sen mahdollistaa. Siksipä toivoisin, että Kelan sähköiseltä lomakkeelta poistettaneen mahdollisimman pian kyseinen kohta.

Tietysti, anteeksi vain vaimolleni, onhan tässä toinenkin vaihtoehto. Haluan muodostaa suhteen johonkin kelalaiseen, kelakelpoiseen ennen seuraavaa hakua. Ei niin väliä oletko Kelan setä, täti vai joku muu, kunhan se suhteemme suhteellisesti parantaa mahdollisuuksiani työllistyä. Tahtooko joku ilmoittautua? Anyone?