Iltapäivän sää on ollut täällä Inkeroisissa melko sateinen ja harmaa. Synkältä on näyttänyt itselleni soveltuva työpaikkatarjontakin Kymenlaaksossa. Edellinen viikko oli jo työnhaullisesti hiljaista sorttia. Terassiprojektikaan ei sateella etene, ei varsinkaan pelkän ”kädettömän” työnjohtajan voimin.

Siispä, merta edemmäs, tai ainakin Kymijokea kauemmas töitä kalastelemaan! Sain nimittäin noin kuukausi sitten tämän sivuston julkaistuani liki ensimmäisinä kommentteina kuulla, että kyllä Helsingistä töitä löytyy! Niin varmaan, voi niitä löytyä Kiinastakin vaan löytyykö niitä minulle? Mainittakoon nyt skeptisimmille lukijoille, että haen säännöllisesti töitä myös Kymenlaakson ulkopuolelta – ei tässä ajassa näillä rajoitteilla muuten olisi näin montaa työhakemusta laitettu. Nyt nimittäin on 70 hakemusta ylitetty. Niin, ja nuo viisi hakemusta pääkaupunkiseudulle oli siis tältä päivältä.

Jos kerran kotimaakunnassa ei ole töitä tai minua huolivaa työnantajaa (edelleen toki myös paikallisia haastattelukutsuja odotellen ja täältä lisää töitä hakien) niin täytyyhän sitä etsiä sieltä, missä töitä kuulemma on. Minä en kuitenkaan halua Helsinkiin, mutta minä voin haluta Helsinkiin ja muualle pääkaupunkiseudulle töihin.

Niinpä otin tuosta taannoisesta neuvosta kiinni, ja seuloin edes kutakuinkin potentiaaliset duunipaikat pääkaupunkiseudulta. Koodaajaksi, parasta ennen päiväykseni on mennyt. Mutta ohjelmisto-osaamisestani on monessa paikkaa hyötyä. Kaikki tämänpäiväiset hakemani paikat ovat sellaisia, toiset enemmän kuin toiset.

Yksi hakemistani paikoista oli erityisen mielenkiintoinen. Yhtä mielenkiintoinen mutta varsin erilainen kuin kiintoisimmat kaksi nyt Kymenlaaksossa auki olevaa hakuani. Kolme haetusta viidestä paikasta olivat sellaisia, joihin menisin mielelläni töihin. Kaikki paikat tarjoaisivat uutta haastetta mutta myös jotain sellaista, johon on jo osaamista. No, tunnustan – se jäljelle jäänyt yksi paikka oli sellainen, ”…että haetaan nyt tuonnekin, kun kerran on paikka auki.”

Jokaisen paikan, johon haen, toivon saavani – myös tuon äsken viimeisenä mainitun. Tärkeintä on löytää työ mutta niin minun kuin työnantajankin on tiedostettava se, että jotkut työt ovat toisia kiinnostavampia. Silti, minulla ei ole varaa nyrpistellä. Tästä huolimatta, olen osittain kyyninen – toivon saavani, mutta mitään en oleta. En omalla, enkä vieraalla maalla. Työnantajalla on varaa nyrpistellä ja valikoida enemmän kuin työnhakijalla. Vaan nyt sitä ”vierasta maata”, ”Uuttamaata”, on pommitettu tarpeeksi yhdelle päivälle.

Jospa se aurinko paistaisi myös työnhakuun kun kelikin kirkastui, joko kotosalla tai kauempana. Työnhaku on pakko olla muutakin kuin odottamista ja toivomista!