Sitä pitäisi hakea kaikenlaista työtä, saadakseen työtä. Joissain tapauksessa, pitää hakea työtä, vaikkei hakemisessa henkilökohtaisella tasolla ole mitään järkeä. On olemassa turhaa työnhakua ja tarpeellista sekä mielenkiintoista työnhakua. Palaan siihen mielenkiintoiseen tekstin lopulla.

Minun ansiosidonnaisen tasolla en todellakaan ole missään merkittävässä kannustinloukussa. Mutta työvoimahallinnolle ihan vaan tiedoksi, että minä en tarvitse – enkä toistaiseksi ota – mitään 1-2 päivän työkeikkoja vastaan tuhoamaan muuta työnhakuani. En, vaikka ne olisi yhden päivän viikossa.

Minä tein jo yrittäjyyttä. Työtä, jossa jokainen viikko, päivä, tunti ja pahimmillaan sitäkin pienempi aikamääre myytiin aina erikseen. Oli haasteellista, oli mukavaa, oli kannattavaa – kunnes ei lopulta ollut. Työttömänä työnhakijana minä haen töitä, paikoista, jotka ovat kiinnostuneet minun työpanoksestani – edes potentiaalisesti. Paikoista, jossa koen osaamisestani olevan edes alustavasti hyötyä työnantajalle jo ensimmäisenä työpäivänä.

En mielelläni hae työpaikkaa, joka ei sovellu minulle, vaikka nimike olisikin pätevä. En siksi, että en halua. Vaan siksi, että olen kyseiselle työnantajalle hyödytön. Sen lisäksi, että olisin työnantajalle hyödytön, kuvailtu työ olisi minulle hyödytön. Virikettä innokkaalle työnhakijalle.

No, kunhan sain nauruni poikki, kirjoitin hakemuksen myös tähän vuokratyöpaikkaan. Kirjoitin sen tosin niin, että tuskin minua kukaan siellä haluaa. Tein sen, mitä työnhaussa ei saa muka tehdä: Minut määrättiin hakemaan! Kyllä, näin tein, ja ehkä aiheutin toiminnallani sen, etten paikkaa saa.

Työvoimatoimisto, minä, työnvälittäjä, mahdollinen nimetön – korostan – nimetön työnantaja, teemme kaikki turhaa työtä. Minä en tiedä rakennustekniikasta yhtään mitään, en, vaikka siihen kuinka liitettäisiin talousnimikettä. Eikä muuten siksi kiinnosta pätkääkään. Vaan, haettu on sekin, siksi, että pitää.

Sen sijaan se tarpeellinen työnhaku: Kuluneen viikon aikana olen kontaktoinut n. 40-50 eri organisaatiota toistaiseksi. Käynyt näistä neljän-viiden kanssa keskustelua mahdollisista tulevista töistä. Ja toistaiseksi konkreettisella tasolla sopinut sen yhden työhaastattelun. Tänään olen tuon turhuuden lisäksi lähettänyt myös kaksi muuta virallista työhakemusta – organisaatioihin ja työtehtäviin, jossa osaamisestani ja työpanoksestani olisi oikeastikin hyötyä.

Voitte helpostikin arvata, kummanlainen työnhaku on tuloksekkaampaa. Aktiivinen ja itsenäinen, omaehtoinen. Vaiko se, mihin määrätään, toljottaen titteliä koulutodistuksessa ja työpaikkailmoituksessa – joista ainakin toisen titteli on harhaanjohtava.